Musiikkia korvilleni: Kehitys ikätasolla

Voitte varmaan aavistaa, kuinka paljon tuo lause merkitsee meille. Kehitys ikätasolla, mmm, sitä on kiva pyöritellä mielessäni. Meidän pieni taistelija on kasvanut ja kehittynyt reippaasti.

8 kk neuvolassa korttiin ihanan kanatarran lisäksi kirjoitettiin tänään: "Suloinen tyttö. Ottaa mukavasti kontaktia, juttelee. Kasvaa tasaisesti. Iho kaunis, kuulo normaali. Kehitys ikätasolla."

Hienosti Peppi osasi pinsettiotteenkin, vaikka ei vielä ole ns pakollinen taito, mutta hallussa sekin siis.

Mitat neidillä on 9750g, 74 cm ja py 43,5 cm. Pipakin kasvaa siis omalla käyrällään. Sekin huoli on nyt poissa, ainakin tällä erää. Seuraava neuvola meillä on 10 kk iässä taustojen takia, muutoin Turussa toisen lapsen kohdalla seuraava neuvola olisi vuoden ikäisenä.

Maitoaltistus tullaan tekemään 1,5 vuoden iässä, neurologin tapaaminen vuoden iässä, samoin kuulokoe. Vuoden ikä on varmaan se suurin seuraava etappi.

Nyt sitten vaan odotellaan, koska neiti lähtee kunnolla liikkeelle, veikkaan, että tuon erittäin vilkkaan vispaajan kanssa tulemme olemaan pulassa :D

Vielä kerran makustelen lausetta: " Kehitys ikätasolla" mmmm-mm!

Hakkaa, hakkaa, muussaa, muussaa ja heitä lattialle

Meillä on aloitettu vihdoin sormiruokailuun tutustuminen. Voi, että maissinaksuista saa takatukkaan kivat rastapötkylät ja imeskellyt pehmeät maissinnaksun jämät jähmettyvät hyvin pöytään kiinni. Parsakaalin rakennetta on kiva nyrkissä muussata, hakata sitä pöytää vasten ja pudottaa lattialle. Ja joskus jopa onnistutaan kaiken muun häsläämisen jälkeen viemään ihan suuhun asti ruokaa.

Eniten mieleen on ollut ravintolassa jyrsitty todella koppuraksi kuivunut vehnäleivän päätypala. Se oli nannaa! Varmaan ravintolan ainoa asiakas, joka oli tyytyväinen kovaksi kuivuneesta vehnähötöstä. Kotona suurinta ilon aihetta itse sormin (nyrkein) suuhun vietynä on ollut kurkku. Jääkaappikylmä kurkku on tällä hampoajalle oikein mieluinen juttu. Raaka kylmä porkkana sai aikaan vain erittäin närkästyneen ruokailijan, ihan itku tuli kun sellaista moskaa kehdattiin tarjota!

Maissinaksut toimivat lähinnä hämäyksenä kun itse tiskaan tai teen jotain muuta kuin pidän tuota syliini kiinni kasvanutta äidin omaa pulloposkea kiinni itsessäni. Äidin tyttö, ruoalla hämäys onnistuu, aina niin kauan kunnes kaikki ne kymmenen maissinaksua on sekunnissa tiputettu lattialle. Mutta toimii sekunnin pidempään kuin muut vaihtoehdot.

Tosin yksi mielenkiinnon kohde on löytynyt lisää keittiöstä. Se on pahviroskis, kulkee meinaa suvussa. Esikoisen lempipuuhaa oli myös levitellä pahviroskiksen sisältöä pitkin keittiötä, ja tätä samaa näyttää pikkusiskokin jatkavan. Maitoallerginen lapsi nauttii tutkiessaan maitopurkkien mystistä rakennetta minuutti kaupalla.

Vielä ei Peppi ei ryömi, hän pyörii viisarina ja pakittelee. Edelleen puklataan runsaasti, joten pyykkikone laulaa tiheään pyörittäessään vaippa, pukluharso ja vaatepyykkejä. Ensi viikolla mittariin kilahtaa 8 kk ikää. Mahtaisiko Peppi oppia ryömimään isosiskonsa tavoin juuri 8 kk päivänä?

Huomenna onkin luvassa 8 kk neuvolalääkäri. Pienellä jännityksellä odottelemme, onko päänympärys nyt ottanut kasvua. Viimeksi kyseinen mitta jäi miinukselle, joten olisi hyvä ja mieltä rauhoittava asia, että mitta olisi palannut takaisin käyrällensä. Pituutta ja painoa on varmasti tullut lisää, sen kertovat vaatteet ja käsieni lihakset.

Palaillaan huomenna astialle neuvolajuttujen tiimoilta. Peukut pystyyn, että pipan mitta olisi nyt normaali :)

Peppi, meidän oma ihmeemme

Pepillä oli tänään tärkeä päivä, tänään oli EEG-tutkimus Tyksissä. Aika oli heti aamu kahdeksalta, joten heräsimme jo puoli kuuden aikoihin aamulla ja lähdimme hyvissä ajoin kärryttelemään aamuhämärässä. Halusin olla perillä ajoissa, jotta Peppi ei nukkuisi paljoa aamusta ja nukahtaisi helpommin mittausta varten.

Itse anturamyssyn laittaminen meni hienosti, samoin kasvoihin ja käsiin tulevien antureiden laitto ei haitannut pientä, mutta kun neidin leukaan laitettiin anturi, oli vuorossa suuren suuret kilarit. Kierroksia otettiin 15 minuutin ajan. Lopulta Peppi rauhoittui syliini ja alkoi nukkua. Mittausta tehtiin 45 minuutin ajan. Mittaus käsitti sekä unessa ja hereillä oloa.

Saimme ajan mittauksiin todella nopeasti ja vastauskin mittauksista tuli samana päivänä. Suureksi riemuksemme oli löydökset normaaleja.

Peppi on oikeasti ihme, mitä kaikkea on pienelle tapahtunut 2-3 viikon ikäisenä. Infarkteja ja paha tulehdus aivoissa ja tukos vielä aivojen verisuonissa.  Niistä ei ole jälkeäkään näkyvillä EEG:ssä, ei ainakaan tällä hetkellä. Joulukuussa on 6 kk: iässä neurologilla käynti, joka tutkii paremmin Peppiä ja puhumme varmaan jatkosta.

Kuinka ihmeellinen voikaan ihmiskeho olla, mitä kaikkea se osaakaan korjata ja ennen kaikkea kuinka kehittynyt lääketiede meillä on!

Vielä kun itse osaisin löysätä huolehtimista ja pohdintoja Pepin voinnin suhteen. Jotenkin noin pienenä sairastettu raju tauti ja tehohoitojakso on jättänyt alitajuntaani pienen mörön asumaan. Se varmaan aikanaan sieltä poistuu. Täytyy vain osata käsitellä ajatuksiaan, välillä ajan kanssa ja rauhassa, miettiä ylireagoinko johonkin uuteen kehitysvaiheeseen. Varsinkin väsyneenä tulee käytyä aika mielenkiintoisia pohdintoja.

Ensi viikolla on luvassa 5 kk neuvola ja rokotteet. Pituutta on Pepille tullut hurjasti ja varmaan myös painoa samoissa määrissä. Soseita on maisteltu, peruna ja porkkana aiheuttivat rajuhkoja oireita, joten ne ovat tauolla jouluun saakka. Tällä hetkellä soseista ollaan syöty bataattia, maissia, mangoa ja luumua. Luumu on Pepin lemppari.

Olemme lisäksi ahkerasti kahvitelleet eri mammojen kanssa ja saatu jopa pusuja yhdeltä pojalta :)

Isosiskon puuhat ovat alkaneet kiinnostamaan paljon ja isosisko jaksaakin aina välillä viihdyttää Peppiä hienosti, vaikka vielä mustasukkaisuus paistaa aika selvästi läpi. Lapset etsivät vielä omia paikkojaan, se kestää hetken.

Voimme jatkaa siis arkeamme kevyemmin mielin, murehtia vain hampaista, soseista ja mahdollista nuhataudeista. Se jos jokin on ihanaa.

4 kuukautta ja pohdintoja imetyksestä

Pepillä oli eilen 4 kk neuvola, aika on vierähtänyt nopeaan. Pianhan vietetään jo 6 kk kemuja!

Tämä 4 kuukautta tai sanotaanko 3 kuukautta on mennyt hyvin. Peppi on tyytyväinen vauva, silloin kun perustarpeet on tyydytetty. Huutosirkuksen saa helposti aikaan jos ei tarjoa syliä kun sen tarve on tai ympärillä on liikaa virikkeitä. Pahinta tällä neidillä on se sekunnissa iskevä nälkä. Pepistä en ole oppinut lukemaan nälän ensi ilmaisuja. Kun nälkä yllättää alkaa kunnon ilmahälytys raikumaan. "Tänne sitä maitoa ja äkkiä!" Ja huuto loppuu sillä sekunnilla kun pullon tuttiosa on suussa.

Itseäni ehkä harmittaa eniten se, että imetys jäi muutamaan viikkoon. Tiedän, että se on pienin murheista, verrattuna siihen missä tilassa Peppi oli muutaman viikon ikäisenä. Uskon, että kaikkia naisia tämä asia jää jollain tasolla aina vaivaamaan. Siksipä ihmettelen niitä henkilöitä, jotka jaksavat vielä tänäkin päivänä tulla moralisoimaan pulloruokkivaa äitiä joko ihan suoraan tai epäsuoraan. Uskon, että Suomessa jokainen nainen tietää, että äidinmaito on parhainta ravintoa lapselleen.

Tästä imetyskuvasta seuraavana päivänä makasi Peppi jo teholla hengityskoneessa ja kaiken maailman piuhoissa kiinni. Onneksi jäi kuitenkin lyhyestä taipaleesta jokin muisto :)

Itse en lähtenyt mukaan taaperoimettäjän epäsuoraan moralisointiin tuossa yhtenä päivänä. Päätin olla se aikuinen, joka ei provosoidu. Hän tuli viereeni imettämään taaperoansa kun ruokin Peppiä. Hän hölpötti lapselleen " Eikä tissi olekkin hyvää, tissi on parasta, tissi on parhainta mitä äiti voi lapselleen tarjota". Joo, aika hämmentynyt olo tuli. Mutta pidin suuni kiinni ja ostin potutukseen suklaata :D

Itse kannatan avoimesti imetystä ja koen riemua muiden onnistuneista suorituksista. Itse Pepin sairaalassa oloaikana tein paljon, jotta maidontuotanto olisi pysynyt yllä. Minua neuvottiin niin imetystuesta kuin lähipiiristä, mutta se pohjaton pelko, stressi ja unenvaje ja kaikki muut sillä hetkellä pinnalla olleet asiat korjasivat voiton.

Mutta se pienoinen mutta, välillä kun johonkin asiaan hurahtaa täysillä mukaan voi tulla vauhtisokeus. Tämä vauhtisokeus aiheuttaa näitä ylilyöntejä, jotka sitten leimaavat porukkaa puoleen ja toiseen. Joten toivonkin te pulloruokkijat, jotka koette näitä syyllistäviä imetyshörhöjä, antakaa sen valua toisesta korvasta ulos. Nämä imetyshörhöt eivät edusta mitään imetystuen verkostoa, he vain ovat vauhtisokeita, he ovat yksittäisiä henkilöitä omine mielipiteineen. Joskus voi heille kertoa, että heidän puutuminen asiaan sattuu, koska he eivät tiedä juuri sinun taustoja.

Mutta loppuviimein kaiken tärkeintä on, että lapsi saa ravintoa, läheisyyttä ja rakkautta. Korvikkeella oleva lapsi tarvitsee paljon syliä, tarjoa syliä, lämpöä ja läheisyyttä. Vaikka imetys ei onnistu voi silti lapsen kanssa kölliä ja nauttia läheisyydestä.

Korvikkeella oleva Peppimme on kasvanut hyvin, joten voi todeta, että maidoton korvike toimii. Suluissa 3 kk mitat. Paino 7690 g ( 7090 g), Pituus 65,9 cm (63,2 cm), py 41,1 cm ( 40,3 cm).

Tästä tekstistä tuli aikamoinen sekametelisoppa, mutta toivottavasti saitte jostain selvää.

Tukekaamme toisten äitiyttä kehumalla ja kannustamalla, ei tuomitsemalla <3

Kestona koko viikko

Tänään alkoi Kestot käyttöön viikko Facebookin puolella. Otamme osaa kyseiseen tapahtumaan kestoilemalla koko viikon. Huomenna suuntaamme 4 kk neuvolaan kestopyllyn kanssa. Nyt en pue kertsiä päälle, vaan yllätetään neuvolalääkäri ja terveydenhoitaja jollain herkullisella kuosilla.

Kyseinen tapahtuma ei paljoa meidän arjesta poikkea, mutta se yökestoilu, se pitäisi nyt aloittaa. Mutta, mutta, mutta kun se vaan pelottaa.

Muistathan osallistua Superjellonan vaipan ja imun arvontaan täältä, sunnuntaihin asti on vielä aikaa ;)

Arki rullaa

Meidän arki on alkanut rullaamaan mukavasti, alkuajan sairastelu kummittelee yhä vähemmän takaraivossa ja pystyn nauttimaan arjestamme.

Peppi on helppo vauva, hän nukkuu hyvin, syö hyvin ja on kovin hymyilevä kaveri. Välillä tosin automatkat ovat itkuisia, kaukalossa ei viihdytä hirveän hyvin. Silloin peittyy radion ääni ja sitikan sisällä raikuu karmea huuto. Kun samaan äänimyrskyyn lisätään taaperon laulaminen, joka reppana yrittää peittää pikkusiskonsa huudon, on matkustaminen oikein verenpaineita nostattava kokemus. Onneksi kokemuksesta tiedän, että kaikki on vain väliaikaista. Pian ne siskokset nahistelevat muista asioista takapenkillä.

Kävimme viikonloppuna saunomassa mummilassa ja olimme ensimmäistä kertaa yötä muualla kuin kotona tai sairaalassa Pepin kanssa. Hyvinhän tuo meni. Tosin vaunukopassa nukkuminen oli hiukan haastavaa, sillä Peppi on kasvanut sen verran paljon. Nykyään vaunumatkat tarjoillaankin retrojen Ora-vaunujen kyydissä. Niissä vaunukopassa on tilaa hurjasti enemmän.

Peppi on alkanut kovasti jokeltelemaan ja päästelemään veikeitä huhuilu-ääniä. Isosisko naureskelee uusille hassuille äänille, joita pikkusisko tuottaa. Onhan isosisko selvästi vielä mustasukkainen Pepin saamasta huomiosta, mutta terveellä tavalla. Kovin on isosisko huomionhakuinen ja takertuvainen kaikkiin aikuisiin ympärillään. Menee varmaan vielä hetki kun siskosten tasapaino saadaan rullaamaan.

Päivämme kosotuvat pitkälti pitkistä kiireettömistä aamuista, Nemin aamupäivän puistotoiminnasta, jonka aikana käymme kaupassa ja asioilla. Ruoan laitosta, pyykinpesusta ja perusarjesta. Syksykin saapui ja nyt saamme opetella kahden lapsen ulos pukemista ja sen omia logistisia haasteita. Mutta hyvinhän se sujuu.

Kun sujuvan arjen lisäksi Kelasta tuli myönteinen päätös erityiskorvikkeelle kahdessa viiikossa, on oltava tyytyväinen tilanteeseemme. Olen aina osannut nauttia pienistä asioista, mutta Pepin sairastumisen myötä on se saanut lisää tuulta siipiensä alle. Arki on täynnä ilon aiheita kun jaksaa vaan pitää positiivisuuden mukana matkassa ja selättää ongelmat heti.

Tällä viikolla meillä on luvassa 3 kk:n neuvola ja rokotukset. Saa nähdä nouseeko pikkuiselle lämpöä tai kiukkua moisesta, jännityksellä odotan. Enemmän taidan jännittää ensi viikolla olevaa neurologin ja fyssarin kontrollia. Onko kaikki hyvin, onko Peppi ikäisensä kaltainen vai onko kehityksessä jotain huomautettavaa...

Mutta edelleen päivä kerrallaan ja nautitaan arjen pienistä iloista!

Hurraa!

Touhukkaan, energisen ja ulospäinsuuntautuneen taaperon kanssa ei jää ilman huomiota. Ei edes pissanäytteen antaminen neuvolassa...


Olisitte nähneet niiden tulevien isien ilmeet neuvolassa kun tultiin työn kanssa pois vessasta . Tyttö juoksi riemuisssaan aulan keskelle nosti kädet ilmaan ja huusi : " Hurraa, mun äiti pissas purkkiin, äiti onnistui, äiti on mestari, ei tullut kakkaa purkkiin, ens kerralla sit!" Ne katsoi sillai et ajatuskuplista pystyi lukemaan " Ai niin, toi taaperoaika, damn!"

Taaperot, nuo totuudentorvet <3

Pientä uupumusta, suurta kumpua ja monia hankintoja

Kaikkia yllämainittuja on mahtunut tähän väliin kun en ole kirjoitellut tänne blogiin. Töissä oli vuosisadan kaaos, lähinnä henkisellä puolella. Hormoonihuuruissa vaativaa asiakaspalvelua, siihen lisättynä selkäkipu, supistelut ja taaperoarki. Ei paljon jaksanut muuta vapaa-aikana puuhailla kuin olla ja möllöttää, siivoilla,pyykkäillä ja kasvattaa muutaman  taimi ikkunalaudalle.

Viime viikolla RV 33 neuvolassa tultiin sitten siihen tulokseen, että työt saa jäädä. Verenpaineet koholla, turvotusta, supistelua ja selkäkipuja päivittäin. Äitiysloma alkoi siis viikkoa aiemmin. Olo on alkanut helpottamaan, selkä on kipeä, se ei varmaan kuntoon tule ennen kuin synnytys on ohitse. Nyt levättyäni vapun ylitse on olo piristinyt. Jaksaa iltaisin tehdä muutakin kuin maata sängyssä ja valittaa. Toki vieläkin valitan,mutta saan sentäs jotain aikaankin :D

Tänään hain turvakaukalon kellarista ja laitoin sen kankaat pesuun. Pesin muutamat peitot ja unipussit ja sain hankittua sadesuojan vaunuihin ja reunapehmusteen pinnasänkyyn.

Pomoni avovaimo bongasi meille ehkä ihanimman upean vihreän retrositterin kirppikseltä. Keskiviikkona pitäisi se hakea töistä, samalla kun vien saikkulaput ja tyhjään pöytäni.

Vatsa kasvaa reippaasti. SF-mitta kulkee yläkäyrien yläpuolella. 21.5 on luvassa ultra, jossa tsekkaillaan minkä kokoinen kaveri sieltä on tulossa. Toivotaan, että ei mikään iso ja että synnytys saisi käynnistyä luonnollisesti. Pulla ei ole enään perätilassa vaan polskuttelee vatsassa raivotarjonnassa. Painoa on yhteensä tullut nyt 15 kiloa, hiukka enemmän siis kuin esikoisesta. Mutta uskon, että tämä vaivaisuus on karsinut tuota perusliikuntaa sen verran pois että se näkyy tuossa painossa.

 Viimeiseksi jäänyt työpäivä

Kuva tältä aamulta. Vatsani on kuin kuu :D

Pulla paahtaa menemään joka ilta sellaista rallia, että sitä toivoo että vatsanahka kestää moisen biletyksen. Taapero on vielä tämän viikon päiväkodissa ja sitten alkaakin meidän arki. Tyttö on kotona koko äitiysloman ajan. Saa nähdä mitä siitä tulee :D

Neuvolakuulumisia ja haukimaisia ihastumisia

Tänään oli toinen neuvolakerta takana, periaatteessa kolmas. Turussa NT-ultra ja neuvolalääkäri on yhdistettynä samaan nippuun. Itse en sitä 10 minuutin pikapyrähdystä oikein neuvolakerraksi laske.

Raskaus etenee hyvin. Liitoskivut ovat olleet läsnä reilun viikon ajan, varmaan loppuun saakka. Esikoisen odotusaikana liitoskipuja tuli vasta noin paria viikkoa ennen synnytystä, nyt jo raskauden puolivälissä. Kuulemma erittäin yleistä uudelleensynnyttäjillä. Vaivat tulevat yleensä pahempina ja aikaisemmin. Onneksi esikoisesta ei ollut muita vaivoja kuin lopussa jalkojen turvotus, mutta jos se nyt tulisi pahempana tällä kertaa, ei jalkaani varmaan menisi mitkään kengät. Esikoisen aikana jopa Crocsit olivat liian tiukat. Kuljin tennareilla, jotka oli avattu sepposen selälleen.

Neuvolakuulumiset lukuina:

• raskausviikko 17+1
• painoa edelliseen kertaa +4 kg
• RR 132/86 
• Hb 145
• sikiön syke +150

Mahani nyt, kumpu puskee raivolla esille 

Eilen saimme työpaikkamme joululahjat. En olisi uskonut, kuinka ihanat lahjat olivat kauppiaamme ja hänen puolisonsa meille keksineet! Tytön aikana hurahdin Punaisen Norsun Herra Hauki -sarjaan. Ja nyt saimme Herra Haukea lahjaksi, kuinka täydellistä!

Paketista paljastui legginssit minulle ja esikoiselle ja tulevalle vauvalle housut! Aivan mahtavaa! Tulokkaalle on pakko (todellinen pakko!) hankkia ainakin kietaisubody, peitto, myssy, haalari jne.
Kotoa meiltä löytyy taaperon huoneesta Herra Hauki pehmolelu, joka on kuulemma krokotiili, ei hauki ;) Herra Hauki oli ensimmäisiä leluja, joilla tyttömme jaksoi leikkiä muutamaa minuuttia pidempään ollessaan vielä ryömivä lattiatason tutkailija.

Kuvat Punainen Norsu

Täytyy tässä laittaa Haukiverkot vesille, jotta saadaan kunnon Haukisaalis ennen kesäkuuta kokoon ;)