Kaikkia yllämainittuja on mahtunut tähän väliin kun en ole kirjoitellut tänne blogiin. Töissä oli vuosisadan kaaos, lähinnä henkisellä puolella. Hormoonihuuruissa vaativaa asiakaspalvelua, siihen lisättynä selkäkipu, supistelut ja taaperoarki. Ei paljon jaksanut muuta vapaa-aikana puuhailla kuin olla ja möllöttää, siivoilla,pyykkäillä ja kasvattaa muutaman taimi ikkunalaudalle.
Viime viikolla RV 33 neuvolassa tultiin sitten siihen tulokseen, että työt saa jäädä. Verenpaineet koholla, turvotusta, supistelua ja selkäkipuja päivittäin. Äitiysloma alkoi siis viikkoa aiemmin. Olo on alkanut helpottamaan, selkä on kipeä, se ei varmaan kuntoon tule ennen kuin synnytys on ohitse. Nyt levättyäni vapun ylitse on olo piristinyt. Jaksaa iltaisin tehdä muutakin kuin maata sängyssä ja valittaa. Toki vieläkin valitan,mutta saan sentäs jotain aikaankin :D
Tänään hain turvakaukalon kellarista ja laitoin sen kankaat pesuun. Pesin muutamat peitot ja unipussit ja sain hankittua sadesuojan vaunuihin ja reunapehmusteen pinnasänkyyn.
Pomoni avovaimo bongasi meille ehkä ihanimman upean vihreän retrositterin kirppikseltä. Keskiviikkona pitäisi se hakea töistä, samalla kun vien saikkulaput ja tyhjään pöytäni.
Vatsa kasvaa reippaasti. SF-mitta kulkee yläkäyrien yläpuolella. 21.5 on luvassa ultra, jossa tsekkaillaan minkä kokoinen kaveri sieltä on tulossa. Toivotaan, että ei mikään iso ja että synnytys saisi käynnistyä luonnollisesti. Pulla ei ole enään perätilassa vaan polskuttelee vatsassa raivotarjonnassa. Painoa on yhteensä tullut nyt 15 kiloa, hiukka enemmän siis kuin esikoisesta. Mutta uskon, että tämä vaivaisuus on karsinut tuota perusliikuntaa sen verran pois että se näkyy tuossa painossa.
Viimeiseksi jäänyt työpäivä
Kuva tältä aamulta. Vatsani on kuin kuu :D
Pulla paahtaa menemään joka ilta sellaista rallia, että sitä toivoo että vatsanahka kestää moisen biletyksen. Taapero on vielä tämän viikon päiväkodissa ja sitten alkaakin meidän arki. Tyttö on kotona koko äitiysloman ajan. Saa nähdä mitä siitä tulee :D
