Tytöt olivat torstai/perjantain välisen yön mummilassa hoidossa, jotta pääsin töihin. Sain torstaina töiden jälkeen siivottua kodin pitkästä aikaa kunnolla ja nautin lähikaupan siivoushyllyjen ihailusta rauhassa.
Tänään olimme vielä sisätiloissa, sillä Pepin kaikki vesirokkonäpyt eivät ole vielä kuivuneet. Vielä on parisenkymmentä tuoretta näppyä kuivumatta. Lämpöä ei ole ollut ja kärttyisyys on poissa. Tänään seisottiin ilman tukea 3 sekuntia, kunnes uusi taito pelotti liikaa.
Vesirokon sijaiskärsijänä on ollut isosisko, joka on joutunut nököttämääm sisällä. Onneksi hän on päässyt Pappan kanssa uimarannalle ja asuntoautoilemaan. Tänään hän pääsi vanhan työkaverini ja hänen lapsiensa kanssa puistoilemaan. Voi sitä jännitystä kun hän kuuli kenen kanssa hän pääsi puistoon, Danielan kanssa! Muutaman kerran ovat tytöt toisensa nähneet, niistä kerroista on pohjustunut hyvä ystävyyden alku. Puistoilun jälkeen ei kotona olla puhuttu kuin aamupäiväisestä ulkoilusta ja siitä, että Danielan pitää tulla heti huomenna meille tai sitten mennään rannalle yhdessä.
Ihanaa kun neidit niin innoikkaina puuhailevat, kunnon touhukaksikko. Virtaa ja ääntä riittää. Tämän kaksikon leikkihetkiä tulee järjestää jatkossa useimmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti