Onni on tukiverkosto

Kun mieheni paiskii epäsäännöllisen säännöllistä kolmivuorotyötä, joissa työvuorot 85% osuu iltoihin, on onni, että lähipiiristä löytyy ihmisiä avuksi.

Tytöt olivat torstai/perjantain välisen yön mummilassa hoidossa, jotta pääsin töihin. Sain torstaina töiden jälkeen siivottua kodin pitkästä aikaa kunnolla ja nautin lähikaupan siivoushyllyjen ihailusta rauhassa.

Tänään olimme vielä sisätiloissa, sillä Pepin kaikki vesirokkonäpyt eivät ole vielä kuivuneet. Vielä on parisenkymmentä tuoretta näppyä kuivumatta. Lämpöä ei ole ollut ja kärttyisyys on poissa. Tänään seisottiin ilman tukea 3 sekuntia, kunnes uusi taito pelotti liikaa.

Vesirokon sijaiskärsijänä on ollut isosisko, joka on joutunut nököttämääm sisällä. Onneksi hän on päässyt Pappan kanssa uimarannalle ja asuntoautoilemaan. Tänään hän pääsi vanhan työkaverini ja hänen lapsiensa kanssa puistoilemaan. Voi sitä jännitystä kun hän kuuli kenen kanssa hän pääsi puistoon, Danielan kanssa! Muutaman kerran ovat tytöt toisensa nähneet, niistä kerroista on pohjustunut hyvä ystävyyden alku. Puistoilun jälkeen ei kotona olla puhuttu kuin aamupäiväisestä ulkoilusta ja siitä, että Danielan pitää tulla heti huomenna meille tai sitten mennään rannalle yhdessä.

Ihanaa kun neidit niin innoikkaina puuhailevat, kunnon touhukaksikko. Virtaa ja ääntä riittää. Tämän kaksikon leikkihetkiä tulee järjestää jatkossa useimmin.

Sataa ja tuulee jo kuudetta päivää, voihan v....italis!

Alkaa luovuus olla koetuksella kun vettä tulee vaakatasossa ja tuulee niin, että hiukset irtoaa päästä. Talvimyrsyt lumettomassa joulukuussa on kyllä kaukana kivasta, varsinkin jos perheeseen kuuluu touhukas taapero.

Onneksi huonon sään luovat puuhat-dilemman ratkaisin Vaasan Mummi ja Vaari muutamaksi päiväksi ja taapero pääsi hotelliin täysihoitoon ja huomioon.

Muutoin on sitten yritetty keksiä puuhaa. Tänään muovailtiin, se jaksoi viihdyttää tunnin verran, kunnes minulla välähti ottaa vinkkiä taaperon leikeistä. Nemi leikki puuvärikynien laatikon olevan kamera ja otti sillä kuvia. Meillähän on kaapeissa muutama vanha digipokkari turhanpanttina. Kaivoimme ne esiin ja pikaisesti opastin kuinka päin kameraa pidetään ja pieni valokuvaaja pääsi irti.

Meillä onkin syntynyt aikamoista taidetta tänään! Alla muutamia kuvia. Elämän rosoisuus niistä näkyy, siellä minäkin olen kuvattuna, juuri sellaisena kuin perheeni minut näkee, tukka likaisena, pystyssä, pieruverkkarit päällä syöttämässä pienintä. Kaunistelematon arkemme <3

Rohkeasti siis antamaan taaperoille vanhoja kameroita räpsittäväksi. Seuraavaksi otamme kameran kuulemma mukaan pihalle :)

Mummilassa on mukavaa

Maanantaina kolme turkulaista naista suuntasi kohti juna-asemaa kera kimpsujen ja kampsujen kanssa. Matka kohti mummilaa oli alkanut.

Junamatkaa jännitin, koska aiemmin olen matkustanut kaksistaan taaperon kanssa, tällä kertaa mukaan tuli myös Peppi. Jännitys osoittautui turhaksi, sillä neidit olivat oikein rauhallisia matkustajia. Junamatka Turusta Vaasaan oli nopeasti ohitse.

Täällä mummilassa on puuhattu yhtä sun toista. Pääsimme taaperon kanssa kaksin uimahalliin viettämään äiti-tytär aikaa. Uinnin päätteeksi piti tietenkin piipahtaa uimahallin kahviossa. Pillimehun nauttimisen lomassa esikoinen kertoikin, että on kivaa kun pikkusisko ei ole mukana. Taidamme jatkaa näitä uimahalli piipahduksia myös Turussa.

Peppi on ollut enemmän kuin tyytyväinen saamaansa huomioon ja sen määrään. Itkuisia päiviä ei ole ollut lainkaan. Miksipä sitä mummilassa itkemään?

Olemme puuhailleet kaikkea jännittävää täällä, kuten käyneet seikkailemassa Rytilaaksossa, käyneet raviradalla katsomassa hevosia. Nemi pääsi talliin sisälle katselmaan kun hevosta pestiin lenkin jälkeen, se oli kovin erikoista Nemin mielestä.  Kävimme myös taskulamppujen kanssa seikkailemassa pimeässä takapihan pikkumetsässsä ja näimme samalla siilin. Nemi ihmetteli siiliä suurella uteliaisuudella, aiemmin siilejä on nähty vain kirjojen kuvista, nyt sellainen oli 15 senttimetrin päässä taskulampun valokeilassa.

Mummilan lähellä on kaiken muun ihmeteltävän lisäksi Muumiaiheinen leikkipuisto. Siellä vierähtikin tovi kun piti kaikki paikat koluta läpi.

Paljon puuhaa, lämpöä ja ääntä on riittänyt. Mutta myös ikävä on painanut taaperoa, iskää on kova ikävä. Onneksi Turkuun päästessä iskä on siellä meitä odottamassa. Taitaa Nemillä olla sunnuntaina paljon kerrottavaa reissusta mummilaan.

Tästä Thunderbird autosta piti ottaa kuva iskälle, koska Nemi tiesi, että iskä varmaan tykkäisi tuosta autosta. Iskällä ei olisi sitten niin kova ikävä meitä kun saisi katsoa hienoa autoa. Taaperologiikkaa <3

Vielä muutama päivä on jäljellä tätä luksusta valmiine ruokapöytineen ja lasten viihdytysjoukkoineen. Sitten palaamme Turkuun takaisin Leo kissan ja iskän luo.

Nakkipiilot ja salaatti

Taaperon vatsa pömpöttää. Posket on punaiset kirpeästä syysilmasta.

Äiti, teethän sä äiti näitä uudestaan?

Saanko maitoa lisää?

Miksi sun pitää aina tiskata?

Miksi meillä on pieni keittiö, miksi joku tekee pieniä keittiöitä?

Äiti Pepiltä valuu kuola.

Eihän Leo saa näitä nakkipiiloja?

Ei tää nakki ole piilossa, täältähän se näkyy.

Miksi näiden nimi on nakkipiilo?

Posti tuli, eihän mun tarvi mennä nukkumaan?

Mä voin leikkiä kengurua.

Äiti mä en voi syödä tätä punakaalia, siitä tulee kakkaa.

Saanko vielä yhden?

Maito tulee lehmän tissistä.

Kiitos, oli hyvää ruokaa!

Taaperot <3

Arki rullaa

Meidän arki on alkanut rullaamaan mukavasti, alkuajan sairastelu kummittelee yhä vähemmän takaraivossa ja pystyn nauttimaan arjestamme.

Peppi on helppo vauva, hän nukkuu hyvin, syö hyvin ja on kovin hymyilevä kaveri. Välillä tosin automatkat ovat itkuisia, kaukalossa ei viihdytä hirveän hyvin. Silloin peittyy radion ääni ja sitikan sisällä raikuu karmea huuto. Kun samaan äänimyrskyyn lisätään taaperon laulaminen, joka reppana yrittää peittää pikkusiskonsa huudon, on matkustaminen oikein verenpaineita nostattava kokemus. Onneksi kokemuksesta tiedän, että kaikki on vain väliaikaista. Pian ne siskokset nahistelevat muista asioista takapenkillä.

Kävimme viikonloppuna saunomassa mummilassa ja olimme ensimmäistä kertaa yötä muualla kuin kotona tai sairaalassa Pepin kanssa. Hyvinhän tuo meni. Tosin vaunukopassa nukkuminen oli hiukan haastavaa, sillä Peppi on kasvanut sen verran paljon. Nykyään vaunumatkat tarjoillaankin retrojen Ora-vaunujen kyydissä. Niissä vaunukopassa on tilaa hurjasti enemmän.

Peppi on alkanut kovasti jokeltelemaan ja päästelemään veikeitä huhuilu-ääniä. Isosisko naureskelee uusille hassuille äänille, joita pikkusisko tuottaa. Onhan isosisko selvästi vielä mustasukkainen Pepin saamasta huomiosta, mutta terveellä tavalla. Kovin on isosisko huomionhakuinen ja takertuvainen kaikkiin aikuisiin ympärillään. Menee varmaan vielä hetki kun siskosten tasapaino saadaan rullaamaan.

Päivämme kosotuvat pitkälti pitkistä kiireettömistä aamuista, Nemin aamupäivän puistotoiminnasta, jonka aikana käymme kaupassa ja asioilla. Ruoan laitosta, pyykinpesusta ja perusarjesta. Syksykin saapui ja nyt saamme opetella kahden lapsen ulos pukemista ja sen omia logistisia haasteita. Mutta hyvinhän se sujuu.

Kun sujuvan arjen lisäksi Kelasta tuli myönteinen päätös erityiskorvikkeelle kahdessa viiikossa, on oltava tyytyväinen tilanteeseemme. Olen aina osannut nauttia pienistä asioista, mutta Pepin sairastumisen myötä on se saanut lisää tuulta siipiensä alle. Arki on täynnä ilon aiheita kun jaksaa vaan pitää positiivisuuden mukana matkassa ja selättää ongelmat heti.

Tällä viikolla meillä on luvassa 3 kk:n neuvola ja rokotukset. Saa nähdä nouseeko pikkuiselle lämpöä tai kiukkua moisesta, jännityksellä odotan. Enemmän taidan jännittää ensi viikolla olevaa neurologin ja fyssarin kontrollia. Onko kaikki hyvin, onko Peppi ikäisensä kaltainen vai onko kehityksessä jotain huomautettavaa...

Mutta edelleen päivä kerrallaan ja nautitaan arjen pienistä iloista!

B-lausunto

Peppi sai tänään B-lausunnon maidotonta korviketta varten. Odottelemme sen saapumista postitse ja kiikutamme sen sitten Kelaan käsiteltäväksi.

Jännittämme nyt siis myöntääkö Kela sen meille heti vai joudummeko tarkentamaan lausuntoa vielä tarkemmin.

Hieman lääkäri varoitteli, että kiinteitä aloittaessa Peppi saattaa reagoida tavallista herkemmin uusiin ruokiin. Kuulemma tyypillistä suolioireisilla vauvoilla, eli kiinteät täytyy aikanaan aloittaa varoen ja välttää gluteenia alussa.

Lääkärikäynnillä Pepillä huomattiin lisäksi oikealla ylhäällä puhkemassa oleva poskihammas! Huomenna soittelen hammaslääkärille ja kyselen vähän ohjeita, pitääkö sitä seurata tms. Muutoin Peppi on oikein ihana ja iloinen vauva. Syö ja nukkuu hyvin, öisin herää kerran syömään. Peppi menee yöunille 21-22.30 herää syömään noin 03.30 (samaan aikaan kun tavarajuna posottaa talomme ohitse) ja herää aamuun Pikku Kakkosen aikoihin. Tämä sopii meidän taaperon rytmeihin oikein mainiosti. Aamut ja aamupäivät hän nukkuu, iltapäivästä seurustelee tovin ja kunnon seurusteluvaihe on yleensä illasta.

Rotarokotteesta on sen verran jo aikaa, että olemme aloittaneet nyt kestovaippailun. Minua niin houkuttaisi taas kaikki ihanat kuosit. Mutta maltan tovin, sillä tällä hetkellä kestovaippoja on hyvä kokoelma. Hankalaa se vain on, kestovaipoissa on niin ihania kuoseja, etten mä kestä :D

Vauhdikas kolme vuotias

Heart Pumps Diesel- blogissa kirjoitettiin hetki sitten subjektiivisen päivähoidon oikeudesta. Olen kirjoittajan kanssa samoilla linjoilla, ei lasta kokopäivähoitoon, mikäli perheen tilanne ei sitä oikeasti vaadi. Näitä syitä voi jokainen itse punnita, loppuviimein aina niin, että se on hoidossa olevan lapsen etu.

Itse päätimme ottaa esikoisen pois päiväkodista äitiyslomani ajaksi, en nähnyt tarpeelliseksi käyttää päiväkodin tarjoamaa hoitomuotoa. Hyvänä vaihtoehtona on meillä leikkipuistotoiminta. Esikoinen on nyt käynyt leikkipuistossa kolme kertaa ja on ollut tyytyväinen saamaansa leikkiseuraan. Aikaa on kerralla vietetty puolestatoista tunnista kahteen tuntiin. Maksimi aikahan on kolme ja puoli tuntia.

Leikkipuistotoiminta on siitä oiva ratkaisu, että sinne ei tarvitse joka päivä mennä jos vaikka tulee muuta menoa. Puistossa leikitään, muut toiminnot suoritetaan kotona. Aamupäivälle on helppo sijoittaa asioinnit, jotka sujuvat helpommin ilman taaperoa. Eniten koemme leikkipuistotoiminnan tarjoavan lapsellemme mahdollisuutta päästä leikkimään ikäistensä parissa. Puistoilun jälkeen on ruoka ja päiväunet kotona.

Kaiken muun kivan lisäksi on puistotoiminta edullista. Turussa se kustantaa 27 euroa kuussa ja ei vaikuta mahdollisiin kodinhoidontukiin lainkaan. Raitista ilmaa ja leikkiseuraa taaperolle, vanhemmalle pientä lepohetkeä, vaikkakin se saattaa loppuviimein ollakin pikkuisen vauvan kanssa kotona hyssyttelyä.

Täältä siis iso peukku leikkipuistotoiminnalle, joka ei vie kenenkään työssäkäyvän tarvitsemaa hoitopaikkaa lapsellensa päivähoidosta.

I have been inside for 9 months

Viimeisiä hetkiä masun kanssa elellään. Huomenna on aika Tyksiin äitiyspolille, jossa annetaan viimeinen päätös käynnistykselle. Hiukan alkaa jännittämään huominen. Esikoinen vietiin eilen mummilaan hoitoon, jotta saamme hiukan kerättyä voimia tulevaan koitokseen ja siivottua kämpän perusteellisesti.

Tässä välillä on aikaa vietetty ihan omien jaksamisien pohjalta.

Taapero on aamuisin saanut katsoa lähes kaikki piirretyt, kun olen levännyt vielä itse X-asennossa sängyssä

 Tuleva isosisko on valinnut lahjan tulevalle nyytille

 Sadepäivänä olemme menneet kilometrin mittaisen matkan bussilla kaupungille, jotta taapero on voinut leikkiä ja minä istuskella rauhassa :)

Olemme tutkineet keskustan heijastavia pintoja 

Itse kävin ensimmäistä kertaa mättöaamiaisella. 5 euron setillä sydäri ;)

Taaperon kanssa maisteltu terveellisempiä smoothieta

Ja taas käyty syömässä, tällä kertaa ABC:n aamiaisella taaperon kanssa ( alle 3 veet syö ilmaiseksi, yes!)

Olemme nukkuneet päiväunet yhdessä, vaikka seuraneidilläni ei muka kertaakaan ole ollut väsy lepäämään mennessä :)

Olen ottanut itsestäni ihania ja upeita kuvia, jotka eivät vastaa todellisuutta

Ja ottanut niitä lisää

Vaikka todellisuudessa näytän tältä tänään kiivettyämme Kakolaan kaffeelle

Tänään olemme nauttineet kunnon leivokset ja juomiset Cafe Kakolassa

Eilen nautin toisenlaiset coktailit Tyksissä kun iski migreenikohtaus

Ja sairaalakassi on eteisessä odottamassa huomista, JAIKS!

Vähiin käy ennen kuin loppuu!

Hurraa!

Touhukkaan, energisen ja ulospäinsuuntautuneen taaperon kanssa ei jää ilman huomiota. Ei edes pissanäytteen antaminen neuvolassa...


Olisitte nähneet niiden tulevien isien ilmeet neuvolassa kun tultiin työn kanssa pois vessasta . Tyttö juoksi riemuisssaan aulan keskelle nosti kädet ilmaan ja huusi : " Hurraa, mun äiti pissas purkkiin, äiti onnistui, äiti on mestari, ei tullut kakkaa purkkiin, ens kerralla sit!" Ne katsoi sillai et ajatuskuplista pystyi lukemaan " Ai niin, toi taaperoaika, damn!"

Taaperot, nuo totuudentorvet <3