Huomenna on edessä Pepin neurologin kontrolli. Miksi ihmeessä yhä edelleen jännitän käyntejä? Miksi, vaikka itselläni ei ole herännyt huolta (siis normaalista vanhemmuudesta poikkeavaa huolta :D ) sen kummemmin Pepin kehityksestä?
Peppi on ehkä aavistuksen hitaasti lähtenyt harjoittelemaan kävelytaitoja, mutta kiipeäminen sujuu kyllä liiankin hyvin. Minni autolla hän potkuttelee pitkin asuntoa ja taaperokärryillä painelee sellaistakin vauhtia, että kissa on katsonut turvallisemmaksi siirtyä nukkumaan saunan lauteille. Aavistuksen vasen jalka on laiskempi, mutta ei kaikissa tilanteissa, uskon tuon olevan myös ihan ajan kanssa korjaantuva asia. Onneksi ei tosiaan kaikkea tarvitse miettiä yksin vaan huomenna saa vastauksen tuohon jalka asiaan.
Peppi on todella pippurinen ja kovatahtoinen taapero. Uhmaikä tulee varmasti olemaan haastava, kun me kaksi draamalaamaa kohtaamme tunnemyrskyjen aallokoissa. Sanoja tulee lisää päivittäin ja puhutun ymmärtäminen on kehittynyt huomattavasti.
Kaiken järjen mukaan asioiden pitäisi jälleen kerran olla hyvin, mutta silti se pienen pieni huolenpoikanen nostaa päätänsä. Loppuukohan se koskaan?
sunnuntai 27. marraskuuta 2016
maanantai 24. lokakuuta 2016
Onnistunut asiakaspalvelu reklamaatioissa
Asiakaspalvelu ei ole helpointa työtä, mutta muutamille perussäännöillä pääsee jo pitkälle. Asiakaspalvelussa eniten tarvitaan kykyä nähdä kokonaistilanne ja tulevaisuus.
Kun asiakas ilmoittaa olevansa pettynyt on aina se otettava tosissaan. Koskaan ei tule vähätellä asiakkaan kokemusta tai ainakaan kertoa tätä hänelle. On pahoiteltava ja keksiä keino jolla saadaan tilanne korjattua. Vaikka itse tietäisit, että kyseessä on pieni mitätön nillitys, asian hoitaminen asiakkaan hyväksi poikii hedelmää. Hyvittämällä ja pahoittelemalla tilannetta jää asiakkaalle lopulta positiivinen kokemus.
Omat hermot on pidettävä kurissa ja otettava hankalat tilanteet haasteena. Se, että itse pysyt rauhallisena, johdonmukaisena ja tarvittaessa asiallisena, saavat asiakkaan vakuuttuneeksi, että tiedät mitä olet tekemässä. Hankalissa tilanteissa heikkouden näyttäminen ei yleensä lupaa hyvää. Tarvittaessa on hyvä keksiä keino, jolla saat pelattua aikaa, jotta saat mietittyä sopivan ratkaisun. Menemällä tunteilla peliin mukaan, ei luvassa ole mitään rakentavaa vaan tilanne voi päätyä lopulta lähtötilannetta pahemmaksi. Voit kysyä asiakkaalta, että sopiiko, että selvität asiaa ja palaat heti kun saat ratkaisun tilanteeseen. Voit myös kysyä suoraan asiakkaalta onko hänellä mielessä jokin ratkaisu, joka palvelisi sekä yritystä ja häntä? Valituksia ei tule ottaa henkilökohtaisesti itseensä, vaan kyseiset tuntemukset tulee nostaa pois tilanteessa.
Kaikkea ei pidä sietää. Nimittely, asiattomuudet ja muut epäsovinnaisuudet saa jättää pois. Itse pyydän asiakkasta tarvittaessa rauhoittumaan ja pysymään asiallisena, aikuisia ihmisiä kun ollaan. Tämä on aina auttanut, kukaan ei yleensä ole tämän jälkeen jatkanut, toki joukossa on myös asiakkaita joilla voi olla terveydellisiä ongelmia, jotka heijastuvat asiakaspalvelutilanteisiin.
Asiakaspalvelu on perspektiivistä toiseen hyppimistä. Asetu asiakkaan saappaisiin, miltä sinusta tuntuisi esimerkiksi odottaa tilaustasi turhan pitkään ja saadessasi vihdoin sen on siinä jotain vikaa. Hyppää myös yrityksen saappaisiin, onko mahdollinen hyvitys yritystä palveleva? Saako sillä aikaan sen, että asiakas kertoo, että reklamaatio hoidettiin hyvin ja hän on tyytyväinen. Voiko hyvällä asiakaspalvelulla saada asiakas sitoutumaan firmaan tulevaisuudessa? Poikiiko 20 euron lahjakortti mahdollisesti 100 euron ostoksen ja jatkumon ostoksille tulevaisuudessa. Onko varaa uhrata mahdollinen asiakas tilanteessa, jossa muutaman euron arvoinen tuote/palvelu jätetään hyvittämättä? Älä koskaan jätä asiaa hoitamatta vedoten sen "pieneen kokoon", yleensä valitukset tulevatkin juuri näistä pienistä mitättömiltä tuntuvista asioista, suhtaudu niihin vakavasti.
Tärkeintä on siis pahoittelu, tilanteen kokonaiskuvan hahmottaminen ja asiakkaan tilanteen ymmärtäminen. Asiakas ei aina ole oikeassa, mutta sen tiedon voi jakaa vaikka kahvihuoneessa tai puhelun päätteksi vierustoverille. Asiakaspalvelu on taitolaji, joka kehittyy vain tekemällä ja pitämällä aistit avoimina.
Toivottavasti tästä on apua sinulle, nämä ovat ihan perusmietteitä asiakaspalvelua työkseen tekevältä asiakaspalvelijalta.
Kun asiakas ilmoittaa olevansa pettynyt on aina se otettava tosissaan. Koskaan ei tule vähätellä asiakkaan kokemusta tai ainakaan kertoa tätä hänelle. On pahoiteltava ja keksiä keino jolla saadaan tilanne korjattua. Vaikka itse tietäisit, että kyseessä on pieni mitätön nillitys, asian hoitaminen asiakkaan hyväksi poikii hedelmää. Hyvittämällä ja pahoittelemalla tilannetta jää asiakkaalle lopulta positiivinen kokemus.
Omat hermot on pidettävä kurissa ja otettava hankalat tilanteet haasteena. Se, että itse pysyt rauhallisena, johdonmukaisena ja tarvittaessa asiallisena, saavat asiakkaan vakuuttuneeksi, että tiedät mitä olet tekemässä. Hankalissa tilanteissa heikkouden näyttäminen ei yleensä lupaa hyvää. Tarvittaessa on hyvä keksiä keino, jolla saat pelattua aikaa, jotta saat mietittyä sopivan ratkaisun. Menemällä tunteilla peliin mukaan, ei luvassa ole mitään rakentavaa vaan tilanne voi päätyä lopulta lähtötilannetta pahemmaksi. Voit kysyä asiakkaalta, että sopiiko, että selvität asiaa ja palaat heti kun saat ratkaisun tilanteeseen. Voit myös kysyä suoraan asiakkaalta onko hänellä mielessä jokin ratkaisu, joka palvelisi sekä yritystä ja häntä? Valituksia ei tule ottaa henkilökohtaisesti itseensä, vaan kyseiset tuntemukset tulee nostaa pois tilanteessa.
Kaikkea ei pidä sietää. Nimittely, asiattomuudet ja muut epäsovinnaisuudet saa jättää pois. Itse pyydän asiakkasta tarvittaessa rauhoittumaan ja pysymään asiallisena, aikuisia ihmisiä kun ollaan. Tämä on aina auttanut, kukaan ei yleensä ole tämän jälkeen jatkanut, toki joukossa on myös asiakkaita joilla voi olla terveydellisiä ongelmia, jotka heijastuvat asiakaspalvelutilanteisiin.
Asiakaspalvelu on perspektiivistä toiseen hyppimistä. Asetu asiakkaan saappaisiin, miltä sinusta tuntuisi esimerkiksi odottaa tilaustasi turhan pitkään ja saadessasi vihdoin sen on siinä jotain vikaa. Hyppää myös yrityksen saappaisiin, onko mahdollinen hyvitys yritystä palveleva? Saako sillä aikaan sen, että asiakas kertoo, että reklamaatio hoidettiin hyvin ja hän on tyytyväinen. Voiko hyvällä asiakaspalvelulla saada asiakas sitoutumaan firmaan tulevaisuudessa? Poikiiko 20 euron lahjakortti mahdollisesti 100 euron ostoksen ja jatkumon ostoksille tulevaisuudessa. Onko varaa uhrata mahdollinen asiakas tilanteessa, jossa muutaman euron arvoinen tuote/palvelu jätetään hyvittämättä? Älä koskaan jätä asiaa hoitamatta vedoten sen "pieneen kokoon", yleensä valitukset tulevatkin juuri näistä pienistä mitättömiltä tuntuvista asioista, suhtaudu niihin vakavasti.
Tärkeintä on siis pahoittelu, tilanteen kokonaiskuvan hahmottaminen ja asiakkaan tilanteen ymmärtäminen. Asiakas ei aina ole oikeassa, mutta sen tiedon voi jakaa vaikka kahvihuoneessa tai puhelun päätteksi vierustoverille. Asiakaspalvelu on taitolaji, joka kehittyy vain tekemällä ja pitämällä aistit avoimina.
Toivottavasti tästä on apua sinulle, nämä ovat ihan perusmietteitä asiakaspalvelua työkseen tekevältä asiakaspalvelijalta.
sunnuntai 25. syyskuuta 2016
Olemme kävelevä lastentautien opus
Huh heijaa ja trallallalaa! Pakko pysyä positiivisena, vaikka suoraan sanottuna kevät, kesä ja syksy on ollut aikamoista sairastuparumbaa.
Aloitimme tämän mukavan lapsiperhearkea rikastuttavan kierteemme kesällä. Ensin Peppi nappasi korvatulehduksen ja siitä influenssa b:n ja sai kurkunpääntulehduksen, josta olimme sairaalassa yhden yön hengittelemässä apuja. Pian esikoinen seurasi perässä korvatulehduksella. Kului pari viikkoa ja saimme vatsataudin kylään, Peppi välttyi tältä jollain ihmeellä. Meni kaksi viikkoa ja oksupoksu tuli uudelleen kuvioihin. Kuukausi väliä ja Pepillä korvatulehdus, joka ei mennyt ekalla kuurilla ohi, pian Nemi perässä.
Sitten saapui vesirokko, joka kahdella lapsella kesti kokonaisuudessaan vajaa kuukauden, ai että oli nannaa! Oli Pepin kuulokokeiden aika ja kas korvatulehdushan siellä, taas. Tuon jälkeen itse sain pahasta lihajumista johtuneen massiivisen migreenikohtauksen, jota lähdettiin hoitamaan piipaa-auton tarjoamalla kyydillä.
Meni reilut 2 viikkoa ja Nemi alkoi saada kovia kuumepiikkejä viikon ajan. Crp huiteli yli sadassa ja muutkin arvot olivat koholla/pielessä. Tutkittiin aiheuttajaa, mutta mitään ei oikein löytynyt, kuin "ehkä nielutulehdus", joten antibioottikuuri kehiin. Crp aloitti hyvän laskusuunnan ja kuumepiikit poistuivat.
Nyt Nemi on kunnossa, niin Pepin vuoro tuli taas. Korvatulehdus jälleen. Kaksi tulehdusta ollaan menty ilman antibiootteja, koska turhaa pumpata niitä jatkuvalla tahdilla, kun särkylääkkeiden voimalla korvatulehdus pystytään useinmiten selättämään. Tänään oli pakko hakea resepti kun alkoi pikkuinen olemaan siinä kunnossa, että särkylääkkeet eivät enää autaneet tarpeeksi.
Kuukauden päästä jälkitarkistus ja nyt pyydän putkituksiin lähetteen. Vuoden sisällä 7 korvatulehdusta, joista nyt keväällä 4 kärsittynä.
Tähän mukavuuteen kun lisää 4 vuotiaan uhman, kaksi vuorotyön aiheuttamat kevätjuhlaliikkeet jatkuvan metatyön kera, vuoden ikäisen hampomiset ja eri "vaiheet" niin johan sitä hermoparkoja pikkaisen koetellaan.
Ihanuutta lisää aina laput päiväkodin ovessa: " Päiväkodissa on täitä" Päiväkodissa on kihomatoja" "päiväkodissa on märkärupea". Olisi helpompaa listata vain, että "Päiväkodissa on vittumaisia tauteja, nukkukaa eläkkeellä"
Onneksi (luojan kiitos) minulla on positiivinen luonne, vaikka kuinka niskaan lykättäis tavaraa, sitä puskee vain eteenpäin, tietäen, että huomenna on aina parempi.
Onneksi meidän "bingo-lappumme" on vielä vajaa. Toivottavasti emme saa lisää osumia.
Huomenna olisi tarkoitus suunnata töihin rentoutumaan, kuuntelemaan ja auttamaan ihmisiä joilla on ongelmia. Onneksi mulla ei ole yhtään niitä :D
Aloitimme tämän mukavan lapsiperhearkea rikastuttavan kierteemme kesällä. Ensin Peppi nappasi korvatulehduksen ja siitä influenssa b:n ja sai kurkunpääntulehduksen, josta olimme sairaalassa yhden yön hengittelemässä apuja. Pian esikoinen seurasi perässä korvatulehduksella. Kului pari viikkoa ja saimme vatsataudin kylään, Peppi välttyi tältä jollain ihmeellä. Meni kaksi viikkoa ja oksupoksu tuli uudelleen kuvioihin. Kuukausi väliä ja Pepillä korvatulehdus, joka ei mennyt ekalla kuurilla ohi, pian Nemi perässä.
Sitten saapui vesirokko, joka kahdella lapsella kesti kokonaisuudessaan vajaa kuukauden, ai että oli nannaa! Oli Pepin kuulokokeiden aika ja kas korvatulehdushan siellä, taas. Tuon jälkeen itse sain pahasta lihajumista johtuneen massiivisen migreenikohtauksen, jota lähdettiin hoitamaan piipaa-auton tarjoamalla kyydillä.
Meni reilut 2 viikkoa ja Nemi alkoi saada kovia kuumepiikkejä viikon ajan. Crp huiteli yli sadassa ja muutkin arvot olivat koholla/pielessä. Tutkittiin aiheuttajaa, mutta mitään ei oikein löytynyt, kuin "ehkä nielutulehdus", joten antibioottikuuri kehiin. Crp aloitti hyvän laskusuunnan ja kuumepiikit poistuivat.
Nyt Nemi on kunnossa, niin Pepin vuoro tuli taas. Korvatulehdus jälleen. Kaksi tulehdusta ollaan menty ilman antibiootteja, koska turhaa pumpata niitä jatkuvalla tahdilla, kun särkylääkkeiden voimalla korvatulehdus pystytään useinmiten selättämään. Tänään oli pakko hakea resepti kun alkoi pikkuinen olemaan siinä kunnossa, että särkylääkkeet eivät enää autaneet tarpeeksi.
Kuukauden päästä jälkitarkistus ja nyt pyydän putkituksiin lähetteen. Vuoden sisällä 7 korvatulehdusta, joista nyt keväällä 4 kärsittynä.
Tähän mukavuuteen kun lisää 4 vuotiaan uhman, kaksi vuorotyön aiheuttamat kevätjuhlaliikkeet jatkuvan metatyön kera, vuoden ikäisen hampomiset ja eri "vaiheet" niin johan sitä hermoparkoja pikkaisen koetellaan.
Ihanuutta lisää aina laput päiväkodin ovessa: " Päiväkodissa on täitä" Päiväkodissa on kihomatoja" "päiväkodissa on märkärupea". Olisi helpompaa listata vain, että "Päiväkodissa on vittumaisia tauteja, nukkukaa eläkkeellä"
Onneksi (luojan kiitos) minulla on positiivinen luonne, vaikka kuinka niskaan lykättäis tavaraa, sitä puskee vain eteenpäin, tietäen, että huomenna on aina parempi.
Onneksi meidän "bingo-lappumme" on vielä vajaa. Toivottavasti emme saa lisää osumia.
Huomenna olisi tarkoitus suunnata töihin rentoutumaan, kuuntelemaan ja auttamaan ihmisiä joilla on ongelmia. Onneksi mulla ei ole yhtään niitä :D
keskiviikko 7. syyskuuta 2016
Tuli valvottua viime yö, mutta mistä syystä...
Eilen en päässyt ajoissa nukkumaan. Arkisin olen asettanut ajan itselleni, että pää on painettuna tyynyyn viimeistään 22.30-23.00. Onneksi molemmat lapset nukkuvat läpi yön, joten yöunille tulee mittaa tarpeeksi. Nahkavekkarit kun heräävät viimeistään 6.30 joka ikinen aamu, olit sitten aamuvuorossa, iltavuorossa tai vapaalla.
Eilen jouduin valvomaan, onneksi syynä ei ollut tyypilliset lasten hampomiset, korvatulehdus, kuume, oksennustauti tai möröt. Tarkoitukseni oli lasten mentyä nukkumaan katsoa HBO:lta Journey into Dyslexia -dokumentti, joka käsittelee lukihäiriötä ja menetelmiä niistä selviytymiseen.
Jostain ihmeen syystä etsin dokumenttia väärästä paikasta ja valikkoon ilmestyi Pride and Prejudice/ Ylpeys ja ennakkoluulo ehdotuslistalle. OOOH! Colin Firth, Mr. Darcy! Oooh suit you sir! Ja en enään kokenut ongelmaa mitä katsoa tv:stä.
Pian tv-ruudun kautta mielihyväkeskukseni sai 6 jakson ajan dopamiinia tasaisena virtana. Ensin asetin rajaksi, että vain kaksi jaksoa, mutta jokaisen jakson jälkeen huomasin takalistoni olevan edelleen tiiviisti nojatuolissa kiinni.
Olen katsonut tuon BBC:n tuottaman tv-sarjan valehtelematta 5 kertaan ja jokainen kerta se saa saman tuloksen aikaan. Naismaisen huokailun, hyvän olon tunteen ja ikuisen kaappiromantikon koukuttumaan reiluksi viideksi tunniksi paikoilleen. Mikä ihme tässä sarjassa on se, joka tekee siitä niin hyvän? Enhän yleensä pidä romanttisista elokuvista tai tv-sarjoista. Saan puistatuksia katsoessani jenkkisiirappisia rakkauskomedioita. Käsitys naistenilloista elokuvineen ja jäätelöinen, ei ei ei! Katselen mielummin hyviä ja laadukkaita dokumentteja, kauhua, zombeja tai pohjoismaisia synkkiä poliisisarjoja.
Ylpeys ja ennakkoluulo sarjassa on tosi taitavat ja lahjakkaat näyttelijät, mahtavat roolihahmot ja klassinen juonenrakenne. Ehkä näinkin yksinkertainen kaava vaan pureutuu jonnekkin ja syvälle. Ja kieltämättä Colin Firth on ainoa syy, minkä takia olenkin katsonut muutamaan otteeseen Bridget Jones elokuvat. Colin tulee aina olemaan minulle Mr. Darcy Ylpeydestä ja ennakkoluulosta.
Kahden aikaan yöllä laahustin makuuhuoneeseen ja painoin pääni tyynyyn ja huokasin, oi Mr. Darcy!
Iskeekö sinuun tämä tv-sarja? Lounasta hakiessani läheisestä rekkamiesten ruokalasta kysyi paikan omistaja, onko lapset valvottaneet minua kun pyysin silmäpussieni alta sammion kahvia mukaani. Kerroin syyksi Mr. Darcyn ja jäimme juttelemaan sarjasta useammaksi minuutiksi, huokaillen.
Eilen jouduin valvomaan, onneksi syynä ei ollut tyypilliset lasten hampomiset, korvatulehdus, kuume, oksennustauti tai möröt. Tarkoitukseni oli lasten mentyä nukkumaan katsoa HBO:lta Journey into Dyslexia -dokumentti, joka käsittelee lukihäiriötä ja menetelmiä niistä selviytymiseen.
Jostain ihmeen syystä etsin dokumenttia väärästä paikasta ja valikkoon ilmestyi Pride and Prejudice/ Ylpeys ja ennakkoluulo ehdotuslistalle. OOOH! Colin Firth, Mr. Darcy! Oooh suit you sir! Ja en enään kokenut ongelmaa mitä katsoa tv:stä.
Pian tv-ruudun kautta mielihyväkeskukseni sai 6 jakson ajan dopamiinia tasaisena virtana. Ensin asetin rajaksi, että vain kaksi jaksoa, mutta jokaisen jakson jälkeen huomasin takalistoni olevan edelleen tiiviisti nojatuolissa kiinni.
Olen katsonut tuon BBC:n tuottaman tv-sarjan valehtelematta 5 kertaan ja jokainen kerta se saa saman tuloksen aikaan. Naismaisen huokailun, hyvän olon tunteen ja ikuisen kaappiromantikon koukuttumaan reiluksi viideksi tunniksi paikoilleen. Mikä ihme tässä sarjassa on se, joka tekee siitä niin hyvän? Enhän yleensä pidä romanttisista elokuvista tai tv-sarjoista. Saan puistatuksia katsoessani jenkkisiirappisia rakkauskomedioita. Käsitys naistenilloista elokuvineen ja jäätelöinen, ei ei ei! Katselen mielummin hyviä ja laadukkaita dokumentteja, kauhua, zombeja tai pohjoismaisia synkkiä poliisisarjoja.
Ylpeys ja ennakkoluulo sarjassa on tosi taitavat ja lahjakkaat näyttelijät, mahtavat roolihahmot ja klassinen juonenrakenne. Ehkä näinkin yksinkertainen kaava vaan pureutuu jonnekkin ja syvälle. Ja kieltämättä Colin Firth on ainoa syy, minkä takia olenkin katsonut muutamaan otteeseen Bridget Jones elokuvat. Colin tulee aina olemaan minulle Mr. Darcy Ylpeydestä ja ennakkoluulosta.
Kahden aikaan yöllä laahustin makuuhuoneeseen ja painoin pääni tyynyyn ja huokasin, oi Mr. Darcy!
Iskeekö sinuun tämä tv-sarja? Lounasta hakiessani läheisestä rekkamiesten ruokalasta kysyi paikan omistaja, onko lapset valvottaneet minua kun pyysin silmäpussieni alta sammion kahvia mukaani. Kerroin syyksi Mr. Darcyn ja jäimme juttelemaan sarjasta useammaksi minuutiksi, huokaillen.
maanantai 5. syyskuuta 2016
Ultimate survival kit siivoukseen
Sisältää affi-linkkejä
Listaan tähän tuotteita, jotka oikeasti ovat helpottaneet arkeamme suuresti. Itse olen kova aitojen alittelija, en halua käyttää arkipäiväisiin askareisiin tuhottamasti aikaa, vaan luovin sieltä mistä pääsee helpoiten, jotta aikaa jää ihan vain yhdessäololle ja levolle. Silti pidän siivoamisesta ja haluan saada pienessä ajassa hyvän tuloksen, kuitenkin ekologisin menetelmin.
Kestorätit, en ole aikoihin ostanut kaupan tiskirättejä vaan kotona on arsenaali erilaisia pestäviä liinoja. Lisäksi hyödynnän vanhoja harsoja. Harsolla on hyvä esimerkiksi kiillottaa tiskipöydän pinta. Inhoan kuivuneiden vesipisaroiden jälkiä tiskipöydällä.
Attituden yleissuihke on tehokas, turvallinen ja ympäristöystävällinen yleissuihke, joka irroittaa tehokkaasti rasvaa ja pinttynyttä likaa. Kiva raikas tuoksu ja ihana pullo. Hellalle pinttynyt lika irtoaa hyvin, yleensä annan vaikuttaa muutaman minuutin ja sitten pyyhin pois. Luottotuote jo 6 vuoden ajan keittiössämme.
Käsintiskauksessa Ecoverin tiskiainetta voittanutta ei ole. Jos haluat siirtyä tavallisesta astianpesuaineesta ekologisempaan, menetämättä toimivuutta ja "tuttua vaahtomaisuutta" valitse Ecover. Käsieni ihottuman takia en voi käyttää tavallisia astianpesuaineita (käsisaippuoita, shampoita jne), käteni kestävät ekologia pesuaineita, joten en voi edes harkita paluuta 8 vuoden takaiseen. Astianpesukoneessa pyörii saman valmistajan tabletit, tosin puolitettuina. Puolikas tabletti pesee hyvin astiat puhtaaksi. Lasit ovat pysyneet kiiltävinä eikä pesutulos ole ollut huono puolittamisesta
huolimatta.
Planet Pure Puhdistuskivi tai Universal Stone. Näillä teet ihmeitä niin keittiössä, parvekkeella, kylpyhuoneessa, you name it. Itse olen näillä "ihmeaineilla" hangannut vanhoista emaliastioista vuosikymmenien liat pois, hangannut ovista ikitahrat pois, putsannut tennareiden kumipinnat valkoisiksi, putsannut nuken naamasta tussilla piirretyt viivat pois, saanut valkoiseen keittiön tason jumahtaneen "keltaisuuden pois". Lisäksi tuote kestää ikuisuuden, joten sitä ei tarvitse ostaa usein. Tällä hetkellä on menossa toinen kappale, sekin on ostettu 2 vuotta sitten.
Lattiakuivain on lemmikkitaloudessa ihan huippu karvojen poistamiseen korkeanukkaisista matoista. Itse sain tämän vinkin aikoinani työskennellessäni siivoajana hotellissa. Lastan kumi irroittaa hyvin kuidun rakenteeseen jääneet karvat ja hiukset. Vedät vain lastalla mattoa ja saat karvat irti helposti, imuri kiittää! Lisäksi lasten nukkumaan mentyä vedän teräväkuivaimella lattialta irtoliat kasoiksi ja harjaan ne pois. Näin ei irtolikaa pääse kertymään viikkoimurointia ajatellen roppakaupalla. Teräväkuivaimella saa nopeasti tehtyä "hätäsiivouksen".
Sappisaippua, tälle voisi tehdä oman oodinsa. Tahranpoistoaine, joka on pelastanut monet vaatteet. Itse pidän nestemäisestä sappisaippuasta jota voi helposti laittaa tahran päälle ja liottaa hetken ennen pesuun laittamista. Sappisaippua ei valkaise, joten ei tarvitse pelätä, että tahran kohdasta väri haalistuisi. Kestovaippailijoiden ja sormiruokailijoiden tuntema tuote :D
Viimeisimpänä ja toiminnoiltaan rikkaimpana on pesupähkinät. Pesupähkinöille pesen pyykkiä, teen liuosta jolla pesen lattiat, tasot ja pinnat viikkosiivouksessa. Pesupähkinät säilyvät pitkään kuivassa, joten ne ovat oivia hätävara-tuotteita tai ihan päivittäisessä käytössä. Jos tiskiaine tai yleispesuaine loppuu ja Matti huutaa kukkaron pohjalla armoa, on kätevää kiehauttaa pesupähkinöistä liuos ja käyttää se tiskaamiseen tai muuhun tarvittavaan. Pyykinpesussa ne tekevät pyykeistä ihanan pehmeitä, eikä huuhteluainetta tarvita. Pesupähkinät ovat riittoisia ja niillä voi pestä useamman kerran pyykkiä, kunhan antaa niiden kuivua ilmavasti.
Liuoksen tekoo tarvitaan noin kourallinen (5-7 kpl) pesupähkinöitä ja litra vettä. Anna Pesupähkinöiden kiehua noin 10 minuuttia kattilassa kannen alla. Odota, että liuos on jäähtynyt ja pullota se. Liuos säilyy jääkaapissa noin 1-2 viikkoa. Liuosta voit käyttää yleispesuaineena, pyykinpesuaineena, tiskiaineena, laimennuttuna lattianpesu veteen (itse laitan noin ruokalusikkallisen ämpärilliseen vettä, meillä huom! muovimatto) ja sillä voi pestä myös ikkunat! Jotkut jopa pesevät sillä vartalonsa. Sitä en ole vielä itse kokeillut :)
Nämä tuotteet ovat meillä "vakiokalustona", lisänä vielä etikka (mm pyykissä huuhteluaineena). Muita pesuaineita tai tietylle pinnoille tarkoitettuja "ydinräjähdys"-tuotteita ei tarvita. Hellät ja toimivat aineet ja ennen kaikkea riittoisat. Siivoukseen ei tarvita tuotteita hyllykaupalla, kun valitset oikein, pääset muutamalla tuotteella. Halutessasi vaikka vain pesupähkinöillä!
Koodilla ROBOTTI saat 10% alennuksen Hyvinvoinnin Tavaratalon valikoimista. Koodi on voimassa 20.9 asti ja se käytetään ostoskorin ensimmäisellä sivulla. Klikkaat sinistä tekstiä "käytä kampanjakoodia" ja syötä koodi. Koodi laitetaan vasta kun kaikki tilauksella olevat tuotteet ovat ostoskorissa. Mukavia shoppailuja!
Siivouksen iloa! Onko sinulla jokin ehdoton hittituote siivouksessa? Kerro se ihmeessä minulle.
torstai 1. syyskuuta 2016
Pelottava tapahtuma eiliseltä
Jouduin eilen jäämään tyttöjeni kanssa kotia, kun Peppi kuumeili jo kolmatta päivää. Muutoin Pepin olo on ollut hyvä, kuume on vain vaivannut. Korvat on tarkastettu ja nieluviljely otettu. Veikkaan hampaita syyksi.
Eilen aamusta kävimme kaupassa pikaisesti, tein lounaan ja menimme päiväunille. Kesken päiväunien heräsin ihan mielettömään päänsäärkyyn. Niin kovaan, että noustessani jalat eivät kantaneet ja kaaduin lattialle. Molemmat tytöt tietenkin heräsivät tähän. Pääkipu vain yltyi ja olin kivun lamaannuttama. Sen verran sain tsempattua, että sain nostettua Pepin pinnasängystä ja haettua puhelimen. Istuin eteisen tuolille ja soitin hätänumeroon.
Selitin Nemille, että pian tulee ambulanssi setiä tai tätejä tänne, koska äidin pää on niin kipeä, Molemmista tytöistä aisti, että he huomasivat, että nyt on jotain pielessä. Peppi istui jalkoni juuressa kun yritin pysyä tolkuissani kamalan kivun kanssa.
Meni varmaan 15 minuuttia kun ambulanssi saapui. Sitten tajusin, minne lapset? Mies oli ajossa ja ei Turun suunnalla. Soitin ystävälleni naapuripihaan ja hän lupasi ottaa tytöt. Pääsin kävelemään pinnistellen ambulanssiin kipujeni kanssa. Peppi istui ambulanssissa sylissäni ja Nemi paarien päällä ja siirryimme ystäväni pihalle. Veimme ambulanssimiesten kanssa tytöt ystävälleni ja lähdimme siitä kohti Tyksiä. Ambulanssissa sain tipan käteen ja pahoinvointiin lääkettä.
Valot sattuivat kovasti ja tuska oli jotain mitä en ole ennen kokenut, vaikka migreenikohtaus on ollut aiemmin koettuna.
Sairaalassa otettiin sydänkäyrä ja pääsin heti päänkuviin. Epäilivät aivoissa verenvuotoa. Kuvausten jäkeen sain ns "migreenicocktailin" suoraan suoneen, joka alkoi 30 minuutin sisään helpottamaan. Verenpaineet laskivat ja olo alkoi hiukan helpottamaan. Tämä tarkoitti ettei selkäydinnäytettä tarvinnut ottaa, sillä kohtaus kieli enemmän migreenistä ja sen vahvistivat kuvatkin. Muutaman tunnin päästä oli cocktail vaikuttanut ja olo alkoi helpottumaan. Selvisin siis säikähdyksellä ja yöksi ei tarvinnut jäädä.
Kova kipukohtaus aiheutui jumissa olevista lihaksista, jotka vaativat nyt hierontaa ja tarvittaessa lihasrentouttajia. Huomenna onkin luvassa hierontaa, toivottavasti se auttaa. Muutoin saan suunnata työterveyteen hakemaan lihasrentouttajia. Toista samanlaista kohtausta en halua saada.
Säikähdin kipua kovin ja tilannetta jossa minulla on kaksi pientä lasta ja olen aivan avuton heidän kanssaan! Onneksi naapurissa oli mennyt hyvin, Camilla oli paistanut lettuja tytöille ja Nemi oli käynyt Camillan miehen kanssa hakemassa mehua lähikaupasta. Nemi oli alkuun ollut aika paniikissa kun minä lähdin ambulanssilla pois. Onneksi pian oli suru unohtunut ja lettukestit ovat alkaneet. Peppi oli vetänyt kyläpaikan kaikki hillat ja Nemi 15 pikkulättyä :D Mun suursyömärit :)
Mieheni kävi päästyään Turkuun hakemassa tytöt kotia. Pääsin kotia niin, että tytöt olivat vielä hereillä. Kyllä oli ihana nähdä heidtä. Ja kyllä olen onnellinen, että vieressä asuu ystävä, johon voi turvata, niin että minuuttien päästä olivat tytöt hyvässä hoidossa. <3
Tänään pääsin töihin tai lähinnä piipahdin kokouksessa. Lokalahden mummi tuli tyttöjä katsomaan siksi ajaksi. Peppi on ollut kuumeeton ja molemmat tytöt täynnä virtaa.
Huomenna luvassa hierojaa ja uuden puhelimen hankintaa. Nykyiseen ei voi luottaa kun se sammuilee ja tilttailee ihan koko ajan. Tälläisiä tilanteita varten haluan puhelimen, joka ei tilttaa kesken puhelun.
Nyt oli onni onnettomuudessa ja yritän jatkossa kuunnella kehoani paremmin, enkä päästä sitä näin jumiin.
Eilen aamusta kävimme kaupassa pikaisesti, tein lounaan ja menimme päiväunille. Kesken päiväunien heräsin ihan mielettömään päänsäärkyyn. Niin kovaan, että noustessani jalat eivät kantaneet ja kaaduin lattialle. Molemmat tytöt tietenkin heräsivät tähän. Pääkipu vain yltyi ja olin kivun lamaannuttama. Sen verran sain tsempattua, että sain nostettua Pepin pinnasängystä ja haettua puhelimen. Istuin eteisen tuolille ja soitin hätänumeroon.
Selitin Nemille, että pian tulee ambulanssi setiä tai tätejä tänne, koska äidin pää on niin kipeä, Molemmista tytöistä aisti, että he huomasivat, että nyt on jotain pielessä. Peppi istui jalkoni juuressa kun yritin pysyä tolkuissani kamalan kivun kanssa.
Meni varmaan 15 minuuttia kun ambulanssi saapui. Sitten tajusin, minne lapset? Mies oli ajossa ja ei Turun suunnalla. Soitin ystävälleni naapuripihaan ja hän lupasi ottaa tytöt. Pääsin kävelemään pinnistellen ambulanssiin kipujeni kanssa. Peppi istui ambulanssissa sylissäni ja Nemi paarien päällä ja siirryimme ystäväni pihalle. Veimme ambulanssimiesten kanssa tytöt ystävälleni ja lähdimme siitä kohti Tyksiä. Ambulanssissa sain tipan käteen ja pahoinvointiin lääkettä.
Valot sattuivat kovasti ja tuska oli jotain mitä en ole ennen kokenut, vaikka migreenikohtaus on ollut aiemmin koettuna.
Sairaalassa otettiin sydänkäyrä ja pääsin heti päänkuviin. Epäilivät aivoissa verenvuotoa. Kuvausten jäkeen sain ns "migreenicocktailin" suoraan suoneen, joka alkoi 30 minuutin sisään helpottamaan. Verenpaineet laskivat ja olo alkoi hiukan helpottamaan. Tämä tarkoitti ettei selkäydinnäytettä tarvinnut ottaa, sillä kohtaus kieli enemmän migreenistä ja sen vahvistivat kuvatkin. Muutaman tunnin päästä oli cocktail vaikuttanut ja olo alkoi helpottumaan. Selvisin siis säikähdyksellä ja yöksi ei tarvinnut jäädä.
Kova kipukohtaus aiheutui jumissa olevista lihaksista, jotka vaativat nyt hierontaa ja tarvittaessa lihasrentouttajia. Huomenna onkin luvassa hierontaa, toivottavasti se auttaa. Muutoin saan suunnata työterveyteen hakemaan lihasrentouttajia. Toista samanlaista kohtausta en halua saada.
Säikähdin kipua kovin ja tilannetta jossa minulla on kaksi pientä lasta ja olen aivan avuton heidän kanssaan! Onneksi naapurissa oli mennyt hyvin, Camilla oli paistanut lettuja tytöille ja Nemi oli käynyt Camillan miehen kanssa hakemassa mehua lähikaupasta. Nemi oli alkuun ollut aika paniikissa kun minä lähdin ambulanssilla pois. Onneksi pian oli suru unohtunut ja lettukestit ovat alkaneet. Peppi oli vetänyt kyläpaikan kaikki hillat ja Nemi 15 pikkulättyä :D Mun suursyömärit :)
Kuva Camilla |
Kuva Camilla |
Mieheni kävi päästyään Turkuun hakemassa tytöt kotia. Pääsin kotia niin, että tytöt olivat vielä hereillä. Kyllä oli ihana nähdä heidtä. Ja kyllä olen onnellinen, että vieressä asuu ystävä, johon voi turvata, niin että minuuttien päästä olivat tytöt hyvässä hoidossa. <3
Tänään pääsin töihin tai lähinnä piipahdin kokouksessa. Lokalahden mummi tuli tyttöjä katsomaan siksi ajaksi. Peppi on ollut kuumeeton ja molemmat tytöt täynnä virtaa.
Huomenna luvassa hierojaa ja uuden puhelimen hankintaa. Nykyiseen ei voi luottaa kun se sammuilee ja tilttailee ihan koko ajan. Tälläisiä tilanteita varten haluan puhelimen, joka ei tilttaa kesken puhelun.
Nyt oli onni onnettomuudessa ja yritän jatkossa kuunnella kehoani paremmin, enkä päästä sitä näin jumiin.
lauantai 27. elokuuta 2016
Ystävystyminen aikuisiällä
Ystävystyminen ei ole helppoa, näin olen kuullut monien puhuvan, varsinkin jos mittarissa on lukemia yli 25 vuotta.
Itse olen Turussa löytyvät ystäväni tavannut kaikki yli 25-vuotiaana. Aikoinani muuttaessani Turkuun en tuntenut täältä ketään muuta kuin silloisen poikaystäväni. Nyt ympärilläni on ystävä melkein joka sormelle!
Tänään lähdin Pepin kanssa aamusta kirppisreissulle. Bussipysäkille sattui tulemaan sopivasti Camilla tyttärensä Tyynen kanssa, uusin ystäväni. Olemme tutustuneet toisiimme mammaryhmän kautta ja asumme miltei vierekäisissä taloissa. Camilla päätti extempore lähtee mukaamme Kaarinaan kirppisreissulle. Matka bussissa meni joutuisasti, kaksi kovaa kälättäjää ja kaksi pientä prinsessaa ei varmaan jäänyt keneltäkään huomaamatta :D
Aamupäivä hurahti mukavassa seurassa ihan hujauksessa ja kotona olimme vasta kahden maissa, kera hyvien kirppislöytöjen. Herra Hauki haalarit 8€ hintaan saivat aikaan kuosihullulle hyvänolontunteen, joka varmaan pysyy yllä koko illan. ;)
On ihanaa löytää uusia ystäviä, joiden kanssa olo on mutkatonta, omia valintoja ei tarvitse selitellä vaan hyväksytään toinen juuri sellaisena kuin hän on. Toisen äitiyttä ei kritisoida vaan tiedostetaan, että asiat voidaan tehdä monella eri tavalla. Camillan kanssa on helppo olla ja juttu luistaa. Asioita helpottaa myös samassa linjassa oleva huumorintaju ja se, että osataan nauraa myös itsellensä.
Odotan, että aika kuluu ja opimme toisistamme vielä paljon. Meillä on paljon annettavaa toisillemme.
Kiitos Camilla, että olet aito, hauska ja hyvä sydäminen ihminen. Terkut sinne naapuripihaan!
Itse olen Turussa löytyvät ystäväni tavannut kaikki yli 25-vuotiaana. Aikoinani muuttaessani Turkuun en tuntenut täältä ketään muuta kuin silloisen poikaystäväni. Nyt ympärilläni on ystävä melkein joka sormelle!
Tänään lähdin Pepin kanssa aamusta kirppisreissulle. Bussipysäkille sattui tulemaan sopivasti Camilla tyttärensä Tyynen kanssa, uusin ystäväni. Olemme tutustuneet toisiimme mammaryhmän kautta ja asumme miltei vierekäisissä taloissa. Camilla päätti extempore lähtee mukaamme Kaarinaan kirppisreissulle. Matka bussissa meni joutuisasti, kaksi kovaa kälättäjää ja kaksi pientä prinsessaa ei varmaan jäänyt keneltäkään huomaamatta :D
Aamupäivä hurahti mukavassa seurassa ihan hujauksessa ja kotona olimme vasta kahden maissa, kera hyvien kirppislöytöjen. Herra Hauki haalarit 8€ hintaan saivat aikaan kuosihullulle hyvänolontunteen, joka varmaan pysyy yllä koko illan. ;)
On ihanaa löytää uusia ystäviä, joiden kanssa olo on mutkatonta, omia valintoja ei tarvitse selitellä vaan hyväksytään toinen juuri sellaisena kuin hän on. Toisen äitiyttä ei kritisoida vaan tiedostetaan, että asiat voidaan tehdä monella eri tavalla. Camillan kanssa on helppo olla ja juttu luistaa. Asioita helpottaa myös samassa linjassa oleva huumorintaju ja se, että osataan nauraa myös itsellensä.
Odotan, että aika kuluu ja opimme toisistamme vielä paljon. Meillä on paljon annettavaa toisillemme.
Kiitos Camilla, että olet aito, hauska ja hyvä sydäminen ihminen. Terkut sinne naapuripihaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)