sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Jännitystä ilmassa

Huomenna on edessä Pepin neurologin kontrolli. Miksi ihmeessä yhä edelleen jännitän käyntejä? Miksi, vaikka itselläni ei ole herännyt huolta (siis normaalista vanhemmuudesta poikkeavaa huolta :D ) sen kummemmin Pepin kehityksestä?

Peppi on ehkä aavistuksen hitaasti lähtenyt harjoittelemaan kävelytaitoja, mutta kiipeäminen sujuu kyllä liiankin hyvin. Minni autolla hän potkuttelee pitkin asuntoa ja taaperokärryillä painelee sellaistakin vauhtia, että kissa on katsonut turvallisemmaksi siirtyä nukkumaan saunan lauteille. Aavistuksen vasen jalka on laiskempi, mutta ei kaikissa tilanteissa, uskon tuon olevan myös ihan ajan kanssa korjaantuva asia. Onneksi ei tosiaan kaikkea tarvitse miettiä yksin vaan huomenna saa vastauksen tuohon jalka asiaan.





Peppi on todella pippurinen ja kovatahtoinen taapero. Uhmaikä tulee varmasti olemaan haastava, kun me kaksi draamalaamaa kohtaamme tunnemyrskyjen aallokoissa. Sanoja tulee lisää päivittäin ja puhutun ymmärtäminen on kehittynyt huomattavasti.





Kaiken järjen mukaan asioiden pitäisi jälleen kerran olla hyvin, mutta silti se pienen pieni huolenpoikanen nostaa päätänsä. Loppuukohan se koskaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti