Eilen aamusta kävimme kaupassa pikaisesti, tein lounaan ja menimme päiväunille. Kesken päiväunien heräsin ihan mielettömään päänsäärkyyn. Niin kovaan, että noustessani jalat eivät kantaneet ja kaaduin lattialle. Molemmat tytöt tietenkin heräsivät tähän. Pääkipu vain yltyi ja olin kivun lamaannuttama. Sen verran sain tsempattua, että sain nostettua Pepin pinnasängystä ja haettua puhelimen. Istuin eteisen tuolille ja soitin hätänumeroon.
Selitin Nemille, että pian tulee ambulanssi setiä tai tätejä tänne, koska äidin pää on niin kipeä, Molemmista tytöistä aisti, että he huomasivat, että nyt on jotain pielessä. Peppi istui jalkoni juuressa kun yritin pysyä tolkuissani kamalan kivun kanssa.
Meni varmaan 15 minuuttia kun ambulanssi saapui. Sitten tajusin, minne lapset? Mies oli ajossa ja ei Turun suunnalla. Soitin ystävälleni naapuripihaan ja hän lupasi ottaa tytöt. Pääsin kävelemään pinnistellen ambulanssiin kipujeni kanssa. Peppi istui ambulanssissa sylissäni ja Nemi paarien päällä ja siirryimme ystäväni pihalle. Veimme ambulanssimiesten kanssa tytöt ystävälleni ja lähdimme siitä kohti Tyksiä. Ambulanssissa sain tipan käteen ja pahoinvointiin lääkettä.
Valot sattuivat kovasti ja tuska oli jotain mitä en ole ennen kokenut, vaikka migreenikohtaus on ollut aiemmin koettuna.
Sairaalassa otettiin sydänkäyrä ja pääsin heti päänkuviin. Epäilivät aivoissa verenvuotoa. Kuvausten jäkeen sain ns "migreenicocktailin" suoraan suoneen, joka alkoi 30 minuutin sisään helpottamaan. Verenpaineet laskivat ja olo alkoi hiukan helpottamaan. Tämä tarkoitti ettei selkäydinnäytettä tarvinnut ottaa, sillä kohtaus kieli enemmän migreenistä ja sen vahvistivat kuvatkin. Muutaman tunnin päästä oli cocktail vaikuttanut ja olo alkoi helpottumaan. Selvisin siis säikähdyksellä ja yöksi ei tarvinnut jäädä.
Kova kipukohtaus aiheutui jumissa olevista lihaksista, jotka vaativat nyt hierontaa ja tarvittaessa lihasrentouttajia. Huomenna onkin luvassa hierontaa, toivottavasti se auttaa. Muutoin saan suunnata työterveyteen hakemaan lihasrentouttajia. Toista samanlaista kohtausta en halua saada.
Säikähdin kipua kovin ja tilannetta jossa minulla on kaksi pientä lasta ja olen aivan avuton heidän kanssaan! Onneksi naapurissa oli mennyt hyvin, Camilla oli paistanut lettuja tytöille ja Nemi oli käynyt Camillan miehen kanssa hakemassa mehua lähikaupasta. Nemi oli alkuun ollut aika paniikissa kun minä lähdin ambulanssilla pois. Onneksi pian oli suru unohtunut ja lettukestit ovat alkaneet. Peppi oli vetänyt kyläpaikan kaikki hillat ja Nemi 15 pikkulättyä :D Mun suursyömärit :)
 |
| Kuva Camilla |
 |
| Kuva Camilla |
Mieheni kävi päästyään Turkuun hakemassa tytöt kotia. Pääsin kotia niin, että tytöt olivat vielä hereillä. Kyllä oli ihana nähdä heidtä. Ja kyllä olen onnellinen, että vieressä asuu ystävä, johon voi turvata, niin että minuuttien päästä olivat tytöt hyvässä hoidossa. <3
Tänään pääsin töihin tai lähinnä piipahdin kokouksessa. Lokalahden mummi tuli tyttöjä katsomaan siksi ajaksi. Peppi on ollut kuumeeton ja molemmat tytöt täynnä virtaa.
Huomenna luvassa hierojaa ja uuden puhelimen hankintaa. Nykyiseen ei voi luottaa kun se sammuilee ja tilttailee ihan koko ajan. Tälläisiä tilanteita varten haluan puhelimen, joka ei tilttaa kesken puhelun.
Nyt oli onni onnettomuudessa ja yritän jatkossa kuunnella kehoani paremmin, enkä päästä sitä näin jumiin.
Hui!! Se taisit ollakin sinä, joka fb-ryhmässäkin kiitteli. Ja mietin, että hurjan hyvä tuollainen, että on lähellä joku. :) Itsellänikin migreeni (en ole sairaalahoitoa onneksi *kop kop* kuitenkaan tarvinnut), mutta esikoisen ollessa alle 1v. sain todella yhden kovimmista kohtauksistani ja oli täsmälääkkeet, mutta pelkäsin, että taju menee. Menin lattialle makaamaan ja vauvalle tissi suuhun, ettei kiipeile minnekään ja odotimme, että mies ajaa töistä kotiin.
VastaaPoista