Peppi on helppo vauva, hän nukkuu hyvin, syö hyvin ja on kovin hymyilevä kaveri. Välillä tosin automatkat ovat itkuisia, kaukalossa ei viihdytä hirveän hyvin. Silloin peittyy radion ääni ja sitikan sisällä raikuu karmea huuto. Kun samaan äänimyrskyyn lisätään taaperon laulaminen, joka reppana yrittää peittää pikkusiskonsa huudon, on matkustaminen oikein verenpaineita nostattava kokemus. Onneksi kokemuksesta tiedän, että kaikki on vain väliaikaista. Pian ne siskokset nahistelevat muista asioista takapenkillä.
Kävimme viikonloppuna saunomassa mummilassa ja olimme ensimmäistä kertaa yötä muualla kuin kotona tai sairaalassa Pepin kanssa. Hyvinhän tuo meni. Tosin vaunukopassa nukkuminen oli hiukan haastavaa, sillä Peppi on kasvanut sen verran paljon. Nykyään vaunumatkat tarjoillaankin retrojen Ora-vaunujen kyydissä. Niissä vaunukopassa on tilaa hurjasti enemmän.
Peppi on alkanut kovasti jokeltelemaan ja päästelemään veikeitä huhuilu-ääniä. Isosisko naureskelee uusille hassuille äänille, joita pikkusisko tuottaa. Onhan isosisko selvästi vielä mustasukkainen Pepin saamasta huomiosta, mutta terveellä tavalla. Kovin on isosisko huomionhakuinen ja takertuvainen kaikkiin aikuisiin ympärillään. Menee varmaan vielä hetki kun siskosten tasapaino saadaan rullaamaan.
Päivämme kosotuvat pitkälti pitkistä kiireettömistä aamuista, Nemin aamupäivän puistotoiminnasta, jonka aikana käymme kaupassa ja asioilla. Ruoan laitosta, pyykinpesusta ja perusarjesta. Syksykin saapui ja nyt saamme opetella kahden lapsen ulos pukemista ja sen omia logistisia haasteita. Mutta hyvinhän se sujuu.
Kun sujuvan arjen lisäksi Kelasta tuli myönteinen päätös erityiskorvikkeelle kahdessa viiikossa, on oltava tyytyväinen tilanteeseemme. Olen aina osannut nauttia pienistä asioista, mutta Pepin sairastumisen myötä on se saanut lisää tuulta siipiensä alle. Arki on täynnä ilon aiheita kun jaksaa vaan pitää positiivisuuden mukana matkassa ja selättää ongelmat heti.
Tällä viikolla meillä on luvassa 3 kk:n neuvola ja rokotukset. Saa nähdä nouseeko pikkuiselle lämpöä tai kiukkua moisesta, jännityksellä odotan. Enemmän taidan jännittää ensi viikolla olevaa neurologin ja fyssarin kontrollia. Onko kaikki hyvin, onko Peppi ikäisensä kaltainen vai onko kehityksessä jotain huomautettavaa...
Mutta edelleen päivä kerrallaan ja nautitaan arjen pienistä iloista!
