Sulle mulle ruokaa, Peppi suosittelee

On ihanaa kun voi tehdä yhden ruoan, joka sopii kaikille perheenjäsenille. Ei kikkailuja, onko maitoa mukana vai ei.

Viikonloppuna tehty oma unohduksissa ollut lempparini; Chili con carne osoittautui ihan todelliseksi hitiksi. Peppi söi sitä vajaa kaksi lautasellista ja tuosta määrästä puolet itse lusikoiden.

Tein ruoan helpolla reseptillä, mennen sieltä mistä aita on matalin. En ole kovinkaan suuri hifistelijä keittiössä.

Chili con carne

ainekset

1 vihreä paprika

1 keltainen paprika

1 keltasipuli

400 g broilerin jauhelihaa (sitä mitä nyt pakkasesta löytyy)

1 prk GoGreenin chili sin carnea

1 tölkki tomaattimurskaa

2 valkosipulin kynttä

Pilko paprikat pieniksi kuutioiksi, laita ne hautumaan kattilaan, jonka pohjalla on tilkka vettä. Kuulota sipulit öljyssä. Ruskista paistinpannulla tms ( itse ruskistan suoraan kattilassa) jauheliha. Kun liha on ruskistunut kaada GoGreenin purkin sisältö ja tomaattimurska sekaan ja lisää pehmentyneet paprikat. Anna hautua kannen alla hiljaa kiehuen noin 20 minuttia tai enemmän.  Purista lopuksi valkosipulin kynnet mukaan. Anna jäähtyä

Lisukkeena meillä oli Myllyn Paras Riisi+Ohraa

Tuolla reseptillä tulee iso satsi, illalla syötiin samaa, lisukkeeksi vaihdettiin spagetti. Helppoa, maukasta ja halpaa. Lisäksi menee oivasti kasvisversiona, jolloin lihan voi jättää kokonaan korvaamatta tai korvata esimerkiksi soijarouheella tai härkäpapurouheella.

Nam! Jopa mieheni, joka on syvästi paprikan vihaaja, tykkäsi tästä paljon.

Mitäs teillä syödään?

Hakkaa, hakkaa, muussaa, muussaa ja heitä lattialle

Meillä on aloitettu vihdoin sormiruokailuun tutustuminen. Voi, että maissinaksuista saa takatukkaan kivat rastapötkylät ja imeskellyt pehmeät maissinnaksun jämät jähmettyvät hyvin pöytään kiinni. Parsakaalin rakennetta on kiva nyrkissä muussata, hakata sitä pöytää vasten ja pudottaa lattialle. Ja joskus jopa onnistutaan kaiken muun häsläämisen jälkeen viemään ihan suuhun asti ruokaa.

Eniten mieleen on ollut ravintolassa jyrsitty todella koppuraksi kuivunut vehnäleivän päätypala. Se oli nannaa! Varmaan ravintolan ainoa asiakas, joka oli tyytyväinen kovaksi kuivuneesta vehnähötöstä. Kotona suurinta ilon aihetta itse sormin (nyrkein) suuhun vietynä on ollut kurkku. Jääkaappikylmä kurkku on tällä hampoajalle oikein mieluinen juttu. Raaka kylmä porkkana sai aikaan vain erittäin närkästyneen ruokailijan, ihan itku tuli kun sellaista moskaa kehdattiin tarjota!

Maissinaksut toimivat lähinnä hämäyksenä kun itse tiskaan tai teen jotain muuta kuin pidän tuota syliini kiinni kasvanutta äidin omaa pulloposkea kiinni itsessäni. Äidin tyttö, ruoalla hämäys onnistuu, aina niin kauan kunnes kaikki ne kymmenen maissinaksua on sekunnissa tiputettu lattialle. Mutta toimii sekunnin pidempään kuin muut vaihtoehdot.

Tosin yksi mielenkiinnon kohde on löytynyt lisää keittiöstä. Se on pahviroskis, kulkee meinaa suvussa. Esikoisen lempipuuhaa oli myös levitellä pahviroskiksen sisältöä pitkin keittiötä, ja tätä samaa näyttää pikkusiskokin jatkavan. Maitoallerginen lapsi nauttii tutkiessaan maitopurkkien mystistä rakennetta minuutti kaupalla.

Vielä ei Peppi ei ryömi, hän pyörii viisarina ja pakittelee. Edelleen puklataan runsaasti, joten pyykkikone laulaa tiheään pyörittäessään vaippa, pukluharso ja vaatepyykkejä. Ensi viikolla mittariin kilahtaa 8 kk ikää. Mahtaisiko Peppi oppia ryömimään isosiskonsa tavoin juuri 8 kk päivänä?

Huomenna onkin luvassa 8 kk neuvolalääkäri. Pienellä jännityksellä odottelemme, onko päänympärys nyt ottanut kasvua. Viimeksi kyseinen mitta jäi miinukselle, joten olisi hyvä ja mieltä rauhoittava asia, että mitta olisi palannut takaisin käyrällensä. Pituutta ja painoa on varmasti tullut lisää, sen kertovat vaatteet ja käsieni lihakset.

Palaillaan huomenna astialle neuvolajuttujen tiimoilta. Peukut pystyyn, että pipan mitta olisi nyt normaali :)