Eniten mieleen on ollut ravintolassa jyrsitty todella koppuraksi kuivunut vehnäleivän päätypala. Se oli nannaa! Varmaan ravintolan ainoa asiakas, joka oli tyytyväinen kovaksi kuivuneesta vehnähötöstä. Kotona suurinta ilon aihetta itse sormin (nyrkein) suuhun vietynä on ollut kurkku. Jääkaappikylmä kurkku on tällä hampoajalle oikein mieluinen juttu. Raaka kylmä porkkana sai aikaan vain erittäin närkästyneen ruokailijan, ihan itku tuli kun sellaista moskaa kehdattiin tarjota!
Maissinaksut toimivat lähinnä hämäyksenä kun itse tiskaan tai teen jotain muuta kuin pidän tuota syliini kiinni kasvanutta äidin omaa pulloposkea kiinni itsessäni. Äidin tyttö, ruoalla hämäys onnistuu, aina niin kauan kunnes kaikki ne kymmenen maissinaksua on sekunnissa tiputettu lattialle. Mutta toimii sekunnin pidempään kuin muut vaihtoehdot.
Tosin yksi mielenkiinnon kohde on löytynyt lisää keittiöstä. Se on pahviroskis, kulkee meinaa suvussa. Esikoisen lempipuuhaa oli myös levitellä pahviroskiksen sisältöä pitkin keittiötä, ja tätä samaa näyttää pikkusiskokin jatkavan. Maitoallerginen lapsi nauttii tutkiessaan maitopurkkien mystistä rakennetta minuutti kaupalla.
Vielä ei Peppi ei ryömi, hän pyörii viisarina ja pakittelee. Edelleen puklataan runsaasti, joten pyykkikone laulaa tiheään pyörittäessään vaippa, pukluharso ja vaatepyykkejä. Ensi viikolla mittariin kilahtaa 8 kk ikää. Mahtaisiko Peppi oppia ryömimään isosiskonsa tavoin juuri 8 kk päivänä?
Huomenna onkin luvassa 8 kk neuvolalääkäri. Pienellä jännityksellä odottelemme, onko päänympärys nyt ottanut kasvua. Viimeksi kyseinen mitta jäi miinukselle, joten olisi hyvä ja mieltä rauhoittava asia, että mitta olisi palannut takaisin käyrällensä. Pituutta ja painoa on varmasti tullut lisää, sen kertovat vaatteet ja käsieni lihakset.
Palaillaan huomenna astialle neuvolajuttujen tiimoilta. Peukut pystyyn, että pipan mitta olisi nyt normaali :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti