Kultainen keskitie

Aristoteles, fiksu kaveri erottelemaan draamaa ja komediaa ja ennen kaikkea pointtamaan sitä kultaista keskitietä.

Kultainen keskitie- kursseja tulisi järjestää kaikille. Viime aikoina olen törmännyt lähinnä näihin ääripäissä majaileviin vanhempiin, johtuen siitä, että itse painimme samojen asioiden kanssa.

Kun lapsen vanhempi kieltää lapsensa osallistuminen kaverin synttäreille, koska siellä on karkkia. Kun toinen haukkuu kaupassa edellä olleen vanhemman ruokaostoksia keskutelupalstalla. Kun joku vetää herneen nenään kun luistelukentällä laidalla vieras lapsi saa juoda pillimehun luisteluhetken päätteeksi. Kun äiti väsyneenä kirjoittaa inhoavansa vauva-aikaa, hyökkää lauma aikuisia tylyttämään. Kun joku ihmettelee suureen ääneen, kuinka joku voi pulloruokkia/julkisesti imettää. Kun syntyy hirveä vääntö siitä, että purkkiruoka on ravinneköyhää vesilitkua multikansallisen pahisyhtiön tekemänä. Kun vanhempi, joka itse tekee soseet lapselle arvioidaan heti sokerinatsimutsiksi. Enimmäkseen näitä ääripäitä tulee ruoan parissa, on se sitten imetystä, korviketta, soseita, eineksiä, mehuja ja karkkeja käsitteleviä aihealueita

AAARGH!

On hyvä, että lasten ravinnonsaantiin ja sen laatuun panostetaan. On äärimmäisen hienoa, että jotkut näkevät sen eteen aikaa ja vaivaa. Mutta se, että siitä tehdään hyvän vanhemmuuden-mittari on tolkutonta. Ihan tavallinen perus kotiruoka on oivaa lapselle ja ruokaympyrän täyttyminen oikein on tärkeää. Kaikki muu hifistely sen jälkeen on jokaisen perheen oma asia. Ei asia, jolla tehdään lähetystyötä ja kiihkoillaan ja tapellaan tukkanuottasilla.

Kultainen keskitie on ravintoasioissa hyvä. On välillä hyvä oppia herkuttelemaan, on ne herkut sitten perheessä hedelmiä, pähkinöitä tai vaikka niitä kamalia lisäainesokeripommeja. Kun kohtuullinen silloin tällöin tapahtuva herkuttelu opitaan, ei siitä tule ongelmaa. Jos lapsi saa sen pillimehun luisteluhetken tai lauantaisaunan jälkeen ei se maailmaa kaada.

Kun perusasiat ovat kunnossa on se herkuttelu silloin tällöin hyväksi. Kun kaikki kielletään ehdottomasti tai toisessa ääripäässä tarjotaan päivittäin muun huonon ravinnonlisäksi on minun mielestäni asia hakoteillä.

Muistan vain sen kun minusta uhattiin tehdä lasu kun yhdessä facebook-ryhmässä totesin, että mielestäni rusinat ovat mainio herkku taaperolle. Kimppuuni hyökättiin ja kerrottiin, että ne sisältävät hedelmäsokeria aivan liikaa. Yhdellä heräsi oikeasti huoli lapsemme ruokailuista, sen takia, että hän saa rusinoita herkuksi. Seurasi monen yksityisviestin sarja ja uhkaus lastensuojeluilmoituksesta.

Toivoisin näihin ravintoasioihin kiihkovapaata tilaa. Jos näet taaperon pikaruokapaikassa, ei se tarkoita sitä, että hän siellä istuu päivittäin. Jos lapsi syö eväsretkellä pähkinöitä ja vettä, ei se tarkoita, että hänen vanhempansa eivät salli hänelle herkkuja, se ei vain ollut nyt ajankohtaista hänelle. Jos näet edessä olevan ostoksien olevan einespohjaisia ja mukana on herkkuja, ei se tarkoita, että heillä aina niin syödään tai voihan perheessä olla jokin kuormittava tilanne sillä hetkellä.

Jokainen voi mitata oman kultaisen keskitiensä, matkata siinä tyytyväisenä ja tukea toisia vanhempia vanhemmuudessa kuunnellen ja tunnustellen, ei paasaten ja kiihkoillen.

Rauhaa ja rakkautta vanhemmat! Me kaikki teemme varmasti parhaamme lastemme eteen, jokainen omalla tavallaan.