Peppi, meidän oma ihmeemme

Pepillä oli tänään tärkeä päivä, tänään oli EEG-tutkimus Tyksissä. Aika oli heti aamu kahdeksalta, joten heräsimme jo puoli kuuden aikoihin aamulla ja lähdimme hyvissä ajoin kärryttelemään aamuhämärässä. Halusin olla perillä ajoissa, jotta Peppi ei nukkuisi paljoa aamusta ja nukahtaisi helpommin mittausta varten.

Itse anturamyssyn laittaminen meni hienosti, samoin kasvoihin ja käsiin tulevien antureiden laitto ei haitannut pientä, mutta kun neidin leukaan laitettiin anturi, oli vuorossa suuren suuret kilarit. Kierroksia otettiin 15 minuutin ajan. Lopulta Peppi rauhoittui syliini ja alkoi nukkua. Mittausta tehtiin 45 minuutin ajan. Mittaus käsitti sekä unessa ja hereillä oloa.

Saimme ajan mittauksiin todella nopeasti ja vastauskin mittauksista tuli samana päivänä. Suureksi riemuksemme oli löydökset normaaleja.

Peppi on oikeasti ihme, mitä kaikkea on pienelle tapahtunut 2-3 viikon ikäisenä. Infarkteja ja paha tulehdus aivoissa ja tukos vielä aivojen verisuonissa.  Niistä ei ole jälkeäkään näkyvillä EEG:ssä, ei ainakaan tällä hetkellä. Joulukuussa on 6 kk: iässä neurologilla käynti, joka tutkii paremmin Peppiä ja puhumme varmaan jatkosta.

Kuinka ihmeellinen voikaan ihmiskeho olla, mitä kaikkea se osaakaan korjata ja ennen kaikkea kuinka kehittynyt lääketiede meillä on!

Vielä kun itse osaisin löysätä huolehtimista ja pohdintoja Pepin voinnin suhteen. Jotenkin noin pienenä sairastettu raju tauti ja tehohoitojakso on jättänyt alitajuntaani pienen mörön asumaan. Se varmaan aikanaan sieltä poistuu. Täytyy vain osata käsitellä ajatuksiaan, välillä ajan kanssa ja rauhassa, miettiä ylireagoinko johonkin uuteen kehitysvaiheeseen. Varsinkin väsyneenä tulee käytyä aika mielenkiintoisia pohdintoja.

Ensi viikolla on luvassa 5 kk neuvola ja rokotteet. Pituutta on Pepille tullut hurjasti ja varmaan myös painoa samoissa määrissä. Soseita on maisteltu, peruna ja porkkana aiheuttivat rajuhkoja oireita, joten ne ovat tauolla jouluun saakka. Tällä hetkellä soseista ollaan syöty bataattia, maissia, mangoa ja luumua. Luumu on Pepin lemppari.

Olemme lisäksi ahkerasti kahvitelleet eri mammojen kanssa ja saatu jopa pusuja yhdeltä pojalta :)

Isosiskon puuhat ovat alkaneet kiinnostamaan paljon ja isosisko jaksaakin aina välillä viihdyttää Peppiä hienosti, vaikka vielä mustasukkaisuus paistaa aika selvästi läpi. Lapset etsivät vielä omia paikkojaan, se kestää hetken.

Voimme jatkaa siis arkeamme kevyemmin mielin, murehtia vain hampaista, soseista ja mahdollista nuhataudeista. Se jos jokin on ihanaa.