Työnimeksi tuli...

Tänään esikoinen lausui sen ääneen. Nimittäin vatsassa asuvan tyypin nimen. Hän on kuulemma Pulla Pörisyttäjä, ystävien kesken Pulla. Meille siis on tulossa oma pieni Pulla kesäkuussa.

Mikä ihaninta perjantaina saimme virallisen luvan alatiesynnytykselle. Kohdunsuulla majapaikkaansa pitänyt Irmeli Istukka oli päättänyt muuttaa yläleiriin. Muuton ansiosta on alatiesynnytys siis turvallista.

Ultrassa innokkaasti polskuttanut Pulla on kuulemma todella pitkäkinttuinen kaveri. Reisiluun mitan arvio antoi 28+2 kokoiselle ikäarvioksi 31+4. Heitto on normaali, koska molemmat vanhemmat ovat pitkiä. Esikoisella oli sama juttu ja pitkä neitihän tuosta on kasvamassa. Painoarvio oli Pullalle 1446 g.

Lauantaita vietimme tavalliseen keväiseen tapaamme Helsinki Ink-messuilla Kaapelitehtaalla. Esikoinen oli ensimmäistä kertaa mukana messuilla. Menomatka ja messuilla kaikki meni hienosti. Paluumatkalla neiti nukahti autoon ja heräsi Kasvihuoneilmiön parkkipaikalla. Pysähdyksen jälkeen alkoikin aikamoinen kiukuttelu. Oli varmaan liikaa yhdelle päivälle aktiviteettia, sen verran kiukkuinen neiti matkusti takapenkillä, aivan kuin olisi murrosikäistä muksua kuskannut. Mutta kunnon yöunet paransivat olotilaa, onneksi!

Tänään aamusta neiti pääsikin isän kanssa ulkoilemaan, kun itse jäin purkamaan keittiöömme ilmestynyttä tiskivuorta. Samalla minuun iski jokin DIY-vimma ja tuunasin jogurttipurkeista pienet kierrätysastiat. Washiteippi on vaan niin oivaa moiseen puuhaan, helppoa ja saumat ei näy, joten mokailu on täysin luvallista. Nyt on sitten bioastia sen verran pieni, ettei sisällöllä ole omaa kieltä ja kulttuuria kun sen tyhjentämisen aika tulee.

Ennen

 

 Jälkeen

 Tuo turkkilainen jogurtti on niin himojen kohteena, sen kanssa ku päräyttää purkillisen ananasta niin johan on maut kohdillaan.  Eli taitaa noita tuunattavia purkkeja tulla lisää kokoelmiin :D

Meidän oma pieni pääkallo!

Tänään oli rakenneultra, jota oltiin jo viikkokaupalla jännitetty. Rakenteet olivat kunnossa, tosin pikkuinen ei suostunut millään vaihtamaan asentoa, joten sydämen verisuonia ei saatu tsekattua. Pieni viihtyi kovin perätilassa, minkä takia kallon mitat olivat aavistuksen heittävät. Istukka on edelleen alhaalla kohdunsuulla.

Yllämainittujen syiden takia on huomenna erikoislääkärin ultraus, joka tarkistaa sydämen, istukan sijainnin tarkemmin ja samalla kallon. Kallo on suipompi johtuen, että tyyppi tykkää olla perätilassa eikä ole käynyt kiillottamassa kupolia "kohdun maljassa" pyöreämmäksi. :D Mitään huolta tai murhetta ei ole. Jos istukka on erikoislääkärin mielestä liikaa kohdunsuulla on kontrolliultra viikoilla 28-30. Esikoisesta oli sama ja tuolloin kontrollissa oli istukka tarpeeksi noussut alatiesynnytystä ajatellen

Muilla on aina söpöjä sivuprofiilikuvia. Koska meidän tyyppi oli niin jäärä ettei suostunut sellaista kuvakulmaa tarjoamaan, saimme mahtis pääkallokuvan. Yleensä vanhemmat eivät kuulemma halua/ kelpuuta kotiinviemiksiksi, mutta meille se kelpasi loistavasti :) Meidän oma pieni pääkallotyttö!

Tyttö on siis luultavasti tulossa, sitten olisi kaksi prinsessaa meillä <3

Mitä toivoisin?

Sain haasteen tuossa taanoin SOPPAHANNALTA. Haaste liittyy toiveisiin ja haluihin. Mitkä tällä hetkellä ovat niin sanotusti himotuksen piirissä.

Jos käsittelemme ensin aihetta materialismin kautta. Minua kovasti ihastuttaa osa Polarn O. Pyretin vaatteista. Lähinnä raidat ja retrohenkiset vaatteet. Osaa olenkin bongaillut ja ostellut kirpputoreilta, mutta tuli tuossa perjantaina piipahdettua Myllyn Popin outletissa.

Lauantaina taasen kirpputorilta löytyi Poppia niin pipona, toppina kuin paitana. Lisäksi paria muuta vaatetta raidoissa. Lähinnä kaikki raidalliset, mustavalkokeltavihreäpunaisina ovat ihkuja ja sitten tulee kaikki retrot. Niin Metsolaa, Maitotyttöä, Nalle vaippoja, kestovaippoja ihanilla samettikuoseilla...

Retrohimotuksen yhden kohteen sai minun vanhempani täytettyä. Vastaan tuli ihanat retrovaunut, jotka vanhempani rahoittivat meille! Vaunut haemme kuun puolivälin jälkeen, kun niiden myyjä kotiutuu takasin Suomeen. Kuinka maltan odottaa!!

Ruokahimoista minua edelleen himottaa mehukkaat appelsiinit ja pehmeän samettiset avokadot. Välillä taas tsinuksitoffeen himo vie järjen.

Jos mietin syvällisempiä toiveita, liittyvät ne perheeseen. Toivon, että reipas, ihana ja aina niin aurinkoinen tyttöni saa elää turvallisen ja onnellisen elämän. Toivon, että hän kokee olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi.

Toivon, että raskaus sujuu hyvin ja saamme keskiviikkona hyviä uutisia rakenneultrasta mukaan ja ehkäpä jopa tietää lapsen sukupuolen.

Ja viimeisempänä toivon, että läskin kattimme terrorisoima roskiskaapin ovi saadaan kuntoon. Tuo karvakasa kun ei vain voi vastustaa kananluita, ei sitten millään.. :D

Hemppa Hematoomasta ja hankinnoista

Kirjoittamisessa on ollut heti alkuun taukoa, joulu ja viimeaikoina tapahtuneet asiat ovat pitäneet mielen jossain muualla. Tämä raskaus on alkumetreiltä saakka pitänyt hiukan varpaillaan. Raskausviikoilla 6 ja 7 oli runsasta verenvuotoa, jolle ei löydetty syytä. NT-ultran jälkeen vuoto yltyi runsaammaksi ja syyksi lopulta paljastui raskausviikolla 14 kohdussa oleva hematooma, joka aina välillä vuoteli runsaasti. Lopulta lääkäri määräsi pari päivää vuodelepoa ja joulusiivouskiellon, jotta hematooma rauhoittuisi.

Mielenrauhoittajaksi on laatikosta esiin kaivettuna dopleri, jolla voi aina tarkistaa sikiön sykkeet. Ultrageeli loppui, joten sen tilalla käy hyvin perinteinen liukuvoide, joka on halvempaa ja sitä saa ihan lähikaupastakin :D On mukavaa kuunnella pientä sydäntä, joka laukkaa kuin pieni poni.

Nyt viikolle 16 tullessa näyttäisi Hemppa Hematooma hiukan rauhoittuneen ja toivottavasti poistuneen. Toki hematooma voi olla pitkiäkin ajanjaksoja vuotamatta ja yht´äkkiä aloittaa vuodon uudestaan. Pääasia on, että se on vaaraton sikiölle. Voin kertoa, että ne muutamat kerrat naistenpolilla vuoroani odotellessa olivat karmeita. Sitä helpotuksen tunnetta on vaikea kuvailla kun syyksi paljastui periaatteessa kohdun sisäinen mustelma.

Raskausviikolla 12 kävin sokerirasitustesteissä, joiden tulos oli hyvä. Ei ainakaan tällä hetkellä tietoa raskausdiabeteksestä.

Vatsa turpoaa nyt paljon nopeammin kuin ensimmäisessä raskaudessa. Viikolla 16 kumpu on jo aikamoinen! Nappasin siitä kuvan 16 viikon tullessa täyteen 31.12.2014 vierailessamme vanhempieni luona.

Hankintoja olen tehnyt aina sykäyksin, olen tehnyt täsmäiskuja läheiselle Pikkusiili kirppikselle, josta olen kantanut aina yhden muovisäkillisen verran vaatetta joko mahakaverille tai taaperollemme. Kestovaipat on laatikossa hankittuina, vielä jos saadaan mummi kutomaan muutamat lyhytlahkeiset villakuoret niin vaippa arsenaali on valmiina. Hiukan on vaatehankintoja tullut tehtyä alennusmyynneistä ja joululahjaksi sai masukaveri peittoa ja bodyä. Lisäksi muutamat aidot retrovaatteet on tullut hankittua Facebook kaverin kautta.

Lindexin lepakkohuppari <3

Hankalaksi vaatehankinnoissa on taas esiintynyt sama ongelma, sukupuolineutraaleita vaatteita ei oikein ole. Kaikissa on selkeästi osoitettu kumpaa sukupuolta vaatteen kantaja on. "Cute girl, Daddy´s boy" tekstein tai selkein kuvin.  Saman asian kanssa tuli painittua esikoista odottaessa.

Viikon päästä olisi neuvola ja 4.2 on rakenneultra. Kuukauden päästä ollaan siis raskauden puolivälissä, tajutonta! Esikoinen ei ole vielä ymmärtänyt vauvan tuloa, ehkä sitten vapun tienoilla voisi enemmän asiasta höpötellä, ettei kesäkuussa tule liian isoa yllätystä.

Uusi perheenjäsen, kun kolmesta tulee neljä

Perheemme tulee kokemaan ihanan perhetapahtuman arviolta 17.6.2015, kun saamme maailmaan uuden perheenjäsenen. Pikku neidistämme tulee isosisko ja minusta ja miehestä uudestaan äiti ja isä.

Muutoksia tulee arkeen siis roppakaupalla. Kuinka paljon arkemme muuttuu kun lapsia onkin kaksi yhden sijasta? Kuinka esikoinen suhtautuu tulokkaaseen?

Tyttömme on kesäkuussa hiukan vajaa kolmevuotias, joten luulisi hänestä hiukan apua olevan vauvan kanssa, kai? Kuinka saan esikoisen ja vauvan hissittömän talon neljänteen kerrokseen kauppakassin kanssa? Laadin nyt jo sotasuunnitelmia, rappusissa kantoliina tai kantoreppu ja selässä reppu jossa painavimmat kauppatavarat.  Kolmevuotias ei nyt enään rattaissa istu, joten sopivaa seisomalautaa täytyy ryhtyä etsimään yhdistelmiimme. Onnistuuko tällä kertaa imetys ja kuinka saan päivärytmin toimimaan kun vauva ja taapero elävät ihan eri rytmissä? Kuinka saan silmäni pysymään auki yövalvomisien jälkeen kun taapero aamu kuuden aikaan on energinen kuin Duracell pupu?

Jotenkin toisen lapsen kanssa osaa hiukan miettiä mitä täytyy hankkia tulevalle vauvalle. Isoimpia hankintoja tulokkaalle on sitteri ja pinnasänkyyn reunansuojus. Aikalailla muut löytyvät. Trikoolina on kaapissa jemmassa ja Manducan ostan tutultani. Vielä en ole osannut päättää otanko äitiyspakkauksen vai otanko sen rahana? Esikoiselta on jäljellä talvihaalari, makuupussi ja muita pakkauksen tärkeimpiä vaatteita.

Eniten tässä kyllä jännittää kuinka paljon toinen lapsi muuttaa arkeamme. Ja niin innolla odotan, kun näemme millainen persoona sieltä tulee perheeseemme. Saamme yhden ihanan persoonan lisää värittämään meidän hullukurisen perheen elämää.