Anteeksi, että asioimme lastemme kanssa

Esikoisemme on tottunut kulkemaan mukana niin kauppa-, apteekki-, pankki- ja lääkärireissuillamme ja muilla vastaavilla reissuilla. Samaa tapaa jatkaa toki perheemme pienin. Lapset tulevat mukaan asioinneille, jos ne ovat sisällöiltään sellaisia, että ne lapsille sopivat. Olihan esikoinen mukana agalaktia näytteen otossakin labrassa, tosin sermin takana :D Ja hienosti se meni. Samoin kuin otsastani poistettiin veriluomi. Hän istui vaunuissa ja odotteli toimenpidehuoneessa ja jutteli hoitajille kengistään.

Jos meillä on asioita hoidettavana, niin tämä meidän koko konkkaronkka lähtee matkaan. Se ei ole ongelmallista meille, mutta viimeaikoina olen törmännyt ongelmaan muutamassa "virallisemmassa" paikassa. Viimeksi jouduimme hakemaan yhden paperin jälkikäteen sovitusta tapaamisesta  niin meitä palvellut henkilö kysyi aika suht tylysti " Että jos teistä toinen hakee paperin, niin ei tarvitse koko konkkaronkkaa katsella" Anteeksi mitä! Meidän perhe se on, eikä mikään liikkuva sirkus tai hullujen huone.

Nemi osaa olla hienosti, toki välillä hänen pitää selvittää asioita myös, mutta hän ei huuda, kiukuttele tai tee kokovartalosyöksyjä lattialle. Hän käyttäytyy niin nätisti kuin kolme vuotias vain kykenee. Peppi on 8 kuukautta vanha, joten saattaahan hän välillä itkeä, mutta ääntä maailmaan mahtuu.

Milloin on tullut oletukseksi, että asioinnin tulisi tapahtua ilman lapsia? Pitäisikö joka välissä olla kyselemässä lastenhoitoapua, jotta saisi 10 minuutin asioinnin hoidettua ilman lapsia? Missä nämä lapset oppivat käytöstapoja jos lapsia ei saa ottaa mukaan? Miksi muka lapsia ei voi ottaa pankkiin, virastoon tai lääkärille?

Me otamme lapset mukaan kaikkialle missä vaan voi oppia uutta ja kehittää taitoja elämää varten. Me olemme perhe, liikumme yhdessä heikoimman ehdoilla. Meidän lapset eivät jää hoitoon pidemmäksi aikaa päiväkodissa, että voimme asioida kaupassa, koska se ei onnistu ilman kiukutteluja.

Eri asia on jos haluaa itse ottaa omaa aikaa ja asioida omasta tahdostaan ilman lapsia, ei yleisestä oletuksesta, että lapsia ei nyt vaan oteta mukaan pankkiin, virastoon lääkäriin tms.

Joten varatkaa niitä piirrustuspapereita ja kyniä laatikoihin, voimme tulla juuri sinun työpaikallesi asioimaan "koko konkkaronkan" voimin!

Mitä toivoisin?

Sain haasteen tuossa taanoin SOPPAHANNALTA. Haaste liittyy toiveisiin ja haluihin. Mitkä tällä hetkellä ovat niin sanotusti himotuksen piirissä.

Jos käsittelemme ensin aihetta materialismin kautta. Minua kovasti ihastuttaa osa Polarn O. Pyretin vaatteista. Lähinnä raidat ja retrohenkiset vaatteet. Osaa olenkin bongaillut ja ostellut kirpputoreilta, mutta tuli tuossa perjantaina piipahdettua Myllyn Popin outletissa.

Lauantaina taasen kirpputorilta löytyi Poppia niin pipona, toppina kuin paitana. Lisäksi paria muuta vaatetta raidoissa. Lähinnä kaikki raidalliset, mustavalkokeltavihreäpunaisina ovat ihkuja ja sitten tulee kaikki retrot. Niin Metsolaa, Maitotyttöä, Nalle vaippoja, kestovaippoja ihanilla samettikuoseilla...

Retrohimotuksen yhden kohteen sai minun vanhempani täytettyä. Vastaan tuli ihanat retrovaunut, jotka vanhempani rahoittivat meille! Vaunut haemme kuun puolivälin jälkeen, kun niiden myyjä kotiutuu takasin Suomeen. Kuinka maltan odottaa!!

Ruokahimoista minua edelleen himottaa mehukkaat appelsiinit ja pehmeän samettiset avokadot. Välillä taas tsinuksitoffeen himo vie järjen.

Jos mietin syvällisempiä toiveita, liittyvät ne perheeseen. Toivon, että reipas, ihana ja aina niin aurinkoinen tyttöni saa elää turvallisen ja onnellisen elämän. Toivon, että hän kokee olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi.

Toivon, että raskaus sujuu hyvin ja saamme keskiviikkona hyviä uutisia rakenneultrasta mukaan ja ehkäpä jopa tietää lapsen sukupuolen.

Ja viimeisempänä toivon, että läskin kattimme terrorisoima roskiskaapin ovi saadaan kuntoon. Tuo karvakasa kun ei vain voi vastustaa kananluita, ei sitten millään.. :D

Siivotaan, siivotaan...

Kait hirmuinen siivousvimma on myös yksi raskausoireista? Tänä viikonloppuna on kaapit saaneet uuden järjestyksen, vessa siivottu, keittiö suursiivottu, kämppä perussiivottu jopa siivouskaappi on siivottu.

Nyt on valotikut ja sulakkeet helposti saatavilla taas

Lisäksi vanhat työpaidat on leikattu räteiksi. Siivoukseen liittyviä aineita ja välineitä ei tarvitse ostaa ainakaan vuoteen. Sillä pesupähkinöillä ja vanhoilla lumpuilla pääsee pitkälle kodin siivouksessa. Lisäksi muutama mikrokuituliina, univeral stone ja imuri lisäksi, niin siinä perusjutut ovatkin. Kauhistenkin nykyään kaupassa pesuainehyllyjen luona sitä pesuaineiden määrää. Mikä määrä väriaineita, hajusteita ja turhia kemikaaleja niissä piileekään. Mielummin pidän kodin puhtaana luonnollisilla aineilla, joiden alkuperän tunnen tarkkaan.

Siivoamisen ja kaappien järjestämisen on suurimmaksi osaksi mahdollistanut mieheni, joka on vienyt taaperoa ulos aktiviteetteihin järjestelyn ajaksi. Jotenkin itse vain nautin kun saan yksin siiivota, kait meillä kaikilla on se jokin oma juttu, minulle se on siivoaminen ja järjestäminen, toisille lenkkeily ja lukeminen.

Kaiken puuhastelun ohessa olemme nauttineet molempina viikonlopun päivinä päiväunista. Meille aikuisille uni maistuisi pidempään. Tyttö tulee aina kertomaan, koska on meidän aika nousta päiväunilta. Meille ei näytä riittävän se 1.5 tuntia mitä hän nukkuu.

Pikku Pupu käskee: "Herätkää!"

Iskä toimii kiipeilyalustana niin kissalle kuin tytölle

Viikonloput ovat tälläisiä rauhallisia kotiviikonloppuja. Meidän perheelle ne vain toimivat parhaiten. Viihdymme kotona, kävelylenkeillä ja ennen kaikkea yhdessä. Nautimme näistä pienistä jutuista, ehkä sitten saamme jonkin vauhtikirppu-kohtauksen eläkeiässä :)