Pakkasta, pulinaa, puklailua ja pöperöä

Taukoa on tullut täällä blogin puolella, johtuen ihan vain lapsiperhearjen kiirellisyydestä ja sen kuormittavuudesta.

En olisi ikänä uskonut, että kahden lapsen kanssa aika vain vilisee silmissä ja mitään konkreettista ei oikein tule tehtyä. Arki pyörii aamupuurojen, ulkoiluiden, lounaiden, soseiden, pyykkien, välipalojen, päiväunien ja puklulammikoiden keskellä. Joukkoon mahtuu myös mustasukkaisuutta, kamalia pakkaspäiviä toisensa perään jolloin ei ulos pääse ja pennin venyttämistä.

Kun ilta on siinä mallissa, että molemmat tytöt ovat laskemassa lampaita, ei ensimmäisenä tule mieleen aloittaa minkään suorittamista. Sitä ennemmin tekee jotain aivotonta, kuten katsoo tv:tä, surffailee netissä vaikkapa kissavideoiden parissa. Joskus saattaa intoutua leipomaan tai siivoamaan jotain kaappia. Mutta muutoin aika tasaista samaa rataa pitkin jokainen päivä menee.

Aika tosiaan katoaa noiden päivittäisten arkisten asioiden soppaan. Peppikin on jo 7 kuukautta vanha! Työelämä kutsuu 4 kuukauden kuluttua. Mihin aika katosi?

 Ja mitä on tapahtunut tässä kuukauden aikana? Pepillä oli joulukuussa 6 kuukauden neurologin kontrolli, jossa todettiin kaiken olevan hyvin. Peppi vastaa ikätasoaan, eikä epileptisia kouristuksia ole ollut lainkaan sairaalahoitojakson jälkeen. Kasvu on reipasta, Peppi on pitkä tyttö. Nyt 7 kuukauden iässä pituutta on 73 cm ja painoa 9360 g.

Varpaillaanhan tuo vielä vanhempiaan pitää, viikko sitten Peppi ei päivisin muuta tehnyt kuin itki ja itki ja itki vielä kovempaa. Kipuitkua, sellaista joka saa äidin sydämen kipeäksi. Ensin terveyskeskukseen näyttämään korvia, ei tulehdusta. Parin päivän päästä soitto neurologille ja ihmettelyä miksi vaan itkee. Tyksin lapsipolin päivystykseen kaksi erillistä kertaa ihmettelemään itkua. Mutta ei mitään sen suurempaa löydetty kuin ehkä hampaat. Nyt niitä on yksi puhjennut ja kolme muuta on tulossa.

Onneksi itku on lakannut ja oma hymytyttö on tullut takaisin, ehkä itkut olivat jokin kehitysvaihe tai vastaava. Ilman Pepin sairastumista en varmaan tuollaisesta itkusta olisi osannut olla huolissaan, mutta tämän neidin kohdalla sitä kummasta huolestuu tavallisistakin asioista herkemmin.

Tänään sai tosiaan ihmetellä, että kotona tyttöjen kanssa oleminen loppuu pian. Päivähoitohakemukset tuli tehtyä ja nyt jännityksellä odotamme, saammeko paikat tuosta naapuripäiväkodista. Peppi on hoitoon mennessä muutamaa päivää vajaa vuoden vanha. Talous sanelee töihin paluun ja itsekkin jo kaipaan siihen mennessä työtä ja sen omia haasteita. Esikoinen oli 10 kk vanha aloittaessaan päivähoidon ja se sujui hyvin. Saa nähdä, mitä mieltä on pippurinen Peppi, joka rakastaa sylittelyä ja pusuttelua ylikaiken. Jännityksellä odotamme siis toukokuun loppua ja sen haasteita.

Seuraa neurologiset kuulumiset

Tänään oli toinen neurologin ja fysioterapeutin kontrolli. Saavuimme neuron osastolle sumutorven huutaessa kuljetusyksikössään. Peppi oli hetkeä aiemmin herännyt kaatuneen rullakon paukkeeseen kesken makoisten unien ja se pisti kiukuttamaan niin maan penteleesti.

Peppi kuitenkin rauhoittui nopeasti kun sai ihmetellä neuron seinillä olevia kuvakortteja sylissäni. Pian pääsimme lääkärin ja fyssarin vastaanotolle. Fysioterapeutti leikitti ja tutki Peppiä ja lääkäri kyseli erinäisiä asioita.

Pepin pää pysyy hienosti ylhäällä, ihan kohta puoliin käännytään,  nyt tartutaan leluihin ja seurustellaan hymyssä suin. Pepillä on tällä hetkellä kehitys ikäistänsä hiukan edellä. Vasen puoli ei enään ole passiivisempi, Peppi jopa tarttuu enemmän vasemmalla kädellään tavaroihin. Tällä hetkellä siis kaikki on kunnossa. Seuraava kontrolli on puolen vuoden iässä eli vajaan kolmen kuukauden päästä. Ensi kuun lopulla on toinen kuulotutkimus. Kontrolleja jatkuu varmaan vielä pitkään, onhan aivoissa kuitenkin muutosta tapahtunut aikoinaan ja sitä on hyvä seurata. Vain kehityksen myötä voidaan nähdä onko jotain kuntoutettavaa/hoidettavaa jäänyt.

Tällä hetkellä Peppi kuolaa paljon ja sitterissä ei viihdytä. Sitä halutaan olla pystyasennossa tai puoli-istuvassa asennossa sylissä. Pitää nähdä maailmaa paremmin kuin sitteristä tai leikkimatolta käsin.  Nyrkkejä syödään vimmatusti ja alaleuan ikenistä pilkottaa kaksi pientä nököä.

Saa nähdä, koska hampaat puhkeavat, veikkaan aika pian sillä kovasti ne kutittavat. Kuolalaput ovat nyt käytössä, muutoin on vaatteet koko ajan kosteana kuolasta.

Yöunille tyttö meni särkylääkkeen voimalla, sillä kovin itkuista puuhaa oli nyrkin hinkkaaminen suuhun. Toivottavasti neiti aurinkoinen saa nukutuksi, jotta jaksaa huomenna taas tutkia ihmeellistä maailmaa.