Sataa ja tuulee jo kuudetta päivää, voihan v....italis!

Alkaa luovuus olla koetuksella kun vettä tulee vaakatasossa ja tuulee niin, että hiukset irtoaa päästä. Talvimyrsyt lumettomassa joulukuussa on kyllä kaukana kivasta, varsinkin jos perheeseen kuuluu touhukas taapero.

Onneksi huonon sään luovat puuhat-dilemman ratkaisin Vaasan Mummi ja Vaari muutamaksi päiväksi ja taapero pääsi hotelliin täysihoitoon ja huomioon.

Muutoin on sitten yritetty keksiä puuhaa. Tänään muovailtiin, se jaksoi viihdyttää tunnin verran, kunnes minulla välähti ottaa vinkkiä taaperon leikeistä. Nemi leikki puuvärikynien laatikon olevan kamera ja otti sillä kuvia. Meillähän on kaapeissa muutama vanha digipokkari turhanpanttina. Kaivoimme ne esiin ja pikaisesti opastin kuinka päin kameraa pidetään ja pieni valokuvaaja pääsi irti.

Meillä onkin syntynyt aikamoista taidetta tänään! Alla muutamia kuvia. Elämän rosoisuus niistä näkyy, siellä minäkin olen kuvattuna, juuri sellaisena kuin perheeni minut näkee, tukka likaisena, pystyssä, pieruverkkarit päällä syöttämässä pienintä. Kaunistelematon arkemme <3

Rohkeasti siis antamaan taaperoille vanhoja kameroita räpsittäväksi. Seuraavaksi otamme kameran kuulemma mukaan pihalle :)