Leijonaemo

Muuttoa tehdessä ja pakatessa vastaan tulee kellarin kätköissä olleita muistoja, asioita joita ei enään usein tule muistaneeksi.

Olen hymyillyt useita kertoja katsoessani vanhoja ala-aste aikaisia valokuvia, silmäillessä lukuisia kirjeitä, joissa aiheena on olleet niin hevoset, pojat, NKOTB, sen yhden tietyn levykaupan pitkätukkainen myyjä ja lukuisat teiniangstien aiheet.

Mutta vastaan on tullut myös surullisempia muistoja lapsuudesta. Isäni vanhoja sydänfilmejä, isälle tehtyjä kortteja, armeijan tuntolevyä ja valokuvia.

Isäni oli jalkapalloilija, se muun kuntoilun ohella se taisi olla isäni suurin intohimo, näin muistelisin. TV:stä muistan katsoneeni isän sylissä jalkapallomatseja. Valitettavasti isäni sairastui kovin nuorena.

Lapsuudesta muistan joitain sairaalassa käytyjä kertoja, mutta siitä huolimatta, että sairastaminen kesti pidemmän aikaa ja päätyi lopulta isän poismenoon, ei lapsuuteni ollut onneton.

Äitini on tehnyt ihan mielettömän työn turvatessaan minulle ja veljelleni onnellisen ja turvallisen lapsuuden. En muista äitini huolestuttaneen meitä lapsia murheilla, joita taatusti nuorella äidillä oli puolisonsa sairastuessa vakavasti. En muista, että meiltä olisi jotain puuttunut, vaikka taatusti rahasta on on puutetta. En muista ikäviä muistoja. Muistan ne mukavat asiast joita teimme yhdessä.

Äitini on ollut kolmekymppinen kun hän jäi leskeksi, minua siis nuorempi. Silti hän sai pidettyä arjen kasassa, me lapset saimme elää huoletonta lapsuutta ja kasvaa turvallisessa ja rakastavassa kodissa. Nyt itse äitinä arvostus omaa äitiäni kohtaan on noussut suuresti. Nyt äitinä ymmärrän, kuinka henkisesti raskasta sen on täytynyt olla.

Kiitos Äiti! Olet leijonaemoista suurin!

Lajiesittelyssä isät

Vanhan blogini puolelta ajankohtainen kirjoitus 

Isä niin sanottu vastakappale äideille. Esittelyssä suomalaisittain stereotyyppinen isä-käsitys.

Sen pituus saattaa olla korkeimmillaan jopa 2,5 metriä ja paino vaihtelee aina 50 kilosta sadan toiselle puolelle. Yleensä ottaen isät hoitavat viihdytyksen paremmin kuin äidit, heidän kasvot ovat kuin luodut ihmeellisille ilmeille.

Isät tunnetusti hoitavat lapsensa rennommin ja eivät saa samanmoisia paniikki aivopierukohtauksia kuin hormoonejensa kanssa painivat äidit. Isät saattavat syöttää lapselle valmiiksi ohjeistetut ruoat eri tavalla kuin äidit ovat asian neuvoneet. Haastatteluissa äidit ovat paljastaneet, kuinka isä on voinut tarjota lapselle päärynäsosetta ja karjalanpaistia sekaisin, kun on olettanut että ne syödään yhtä aikaa. Tai milloin välipalaksi tarkoitettu hedelmäsose on käytetty mikron kautta. Lapsi on saattanut hetken ihmetellä outoja makucomboja, mutta isän ilmeillessä ja leikkiessä taisteluhelikopteria on lapsen suu auennut mystisesti koko ruokailun ajan.

Isät viettävät keskimäärin yhtä monta tuntia vuorokaudesta huolehtien perheestään ja kodistaan kuin äidit. Toimintatavat heillä ovat toisenlaiset. He saattavat olla töissä paljon saadakseen rahaa lapsen harrastuksiin ja muihin menoihin, he saattavat ajella nurmikkoa, jotta pikkuisen on kiva leikkiä pihalla, he saattavat hakata puita talvea varten, he saattavat jäädä hoitovapaalle äidin mennessä töihin tai he saattavat olla toimettomia sen takia, että äiti henkilö ei pidä siitä tavasta millä hän siivoa tai tiskaa.

Isät kantavat huolta, he yleensä ajattelevat yksin, eikä ääneen kuin äidit. He pitävät huolet ja murheet itsellänsä ja avautuvat niistä yleensä tiukan tenttaustilanteen ollessa päällä (lähtökohtaisesti isien mukaan väärä lähestymistapa) tai kaveriporukalle saunaillassa.


Iseillä on vahvat kädet joilla voi nostaa lasta korkealle kohti katon rajaa, iso lämmin syli, josta hakea turvaa. Heillä on myös kyky nähdä tilanteet selkeämmin kuin herkemmillä äideillä.

Iseillä on vain kaksi luontaista vihollista, yhteiskunta, joka näkee vielä isän vain tulon hankkijana ei toisena tasa-arvoisena kasvattajana ja joskus tiukkapipoiset äidit.

Isät sairastavat laumasta yleensä keskimmäisenä, ne odottavat flunssatuulien alapuolella ja ovat aina kaikista kipeimpiä sairastuneista. Pieni flunssa on heidän kuvailujensa mukaan aina se kamalin siihen astisista. Tosin osa isähenkilöistä ei osaa sairastaa vaan rehkivät hullunlailla pää kainalossa ja hommaavat tällä tavalla lisää sairauksia. Isät sairastavat joko kunnolla tai sitten viipottavat hiki lentäen todeten: "Ei voi olla kipeä jos ei tule verta"

Isä on aina valmiina tekemään laumansa eteen mitä vain. Uhattuna isä voi olla erittäin agressiivisesti käyttäytyvä ja siksi onkin hyvä aina tunnustella ilmapiiriä ennen kuin lähtee hyökkäykseen isejä kohtaan. Isät eivät suutu niin helposti kuin äidit puistoissa tulleista kommenteista, he eivät ota pieniä kommentteja itseensä vaan saattavat paukauttaa vastalauseen kanssa toiselle jauhot kurkkuun.

Puistoissa ja väkijoukoissa lastensa kanssa liikkuva yksinäinen isä saa usein naaraiden postiivisen huomion. Uskaliammat isät kantavat pieniä nyyttejä kantoliinoissa ja kantorepuissa ja saavat osakseen suurta ihailua.

Isien ehkä tunnetuin piirre on laumaansa kohtaan tekojen pohjalta kumpuava rakkaus, jota varten on hyvä, että äidit ovat hyviä lukemaan tekojen kautta välittyviä viestejä.

Lajiesittelyssä ei ole huomioitu niitä isejä, jotka ovat isejä vain fyysisesti, vaan niitä isejä, jotka ovat sitä myös psyykkisesti.


HYVÄ KAIKKI ISÄT!