Mutta miten minä, joskus pesuainepataan tippunut kylähullu tekee perjantai-iltana? Tein jotain sellaista, mitä rakastan!
Minä kuulkaat järjestin kaaospisteessä olleen kuiva-ainekaapin! Kyllä! Järjestin kaapin tai oikeastaan kaksi/kolme kaappia kun vauhtiin pääsin. Olen aina kotoa poismuutettuani ollut tarkka siivouksesta ja järjestyksestä. Nyt lasten myötä olen tiputtanut riman alakerran naapurille pideltäväksi. Odotan sitä aikaa, että tytöt pystyvät olemaan suht sisäsiistejä ja voin palata tiukkaan siivouslinjaani. Nyt koen sen ihan turhaksi.
Nykyään nautinkin intohimoisesti kun saan jonkun kohteen järjestykseen, aah sitä nautintoa! Ihan sama vaikka järjestys kestäisi vain puoli päivää. Kunnon hikisiivous ja se pari tuntia sen jälkeen vellova tyytyväisyyden tunne, sitä on hankala selittää ihmiselle, joka ei koe samaa riemua.
Lapsivapailla minä oikeasti nautin suuresti kun saan siivota ja pyykätä rauhassa, mieluiten vielä niin, että mieskin on poissa kotoa.
Kesken kaappien siivouksen huomasin taivaalla kuumailmapallon. Tiesin Nemin olevan vielä hereillä, joten pyysin hänet parvekkeelle. Ihailimme näkyä kunnes se katosi talomme yli.
Keittiössä Nemi ihaili järjestettyä kaappia ja kysyi luvan, saako hän huomenna järjestää lelunsa! :D Äitinsä tyttö, tosin pian neljä vuotiaan käsitys järjestyksestä on hieman eri. ;)
Onko siivous sinulle pakkopullaa vai saatko siivousesta kiksit?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti