torstai 25. elokuuta 2016

Yksi sivu käännettynä

Tänään voi hymyillä, hyppiä, kiljahdella, hymyillä kaikille vastaantulijoille, jopa niille paljasjalkaisille yrmyille turkulaisille!

Meillä oli nimittäin tänään Pepin kuulokoe Tyksissä ja se läpäistiin puhtaasti! Jatkossa emme siis ole kuuloasioiden puolesta heidän listoillaan vaan normaalit neuvolan seurannat riittävät. Tämä on upea asia, sillä heikentynyt kuulo tai jopa korvan kuuroutuminen on yksi tavanomaisimmista aivokalvontulehduksen seuraamuksista. Meidän rakas pieni selvisi ilman kuulon vaurioitumista.

Onnellinen omenan popsija odottaa vuoroaan Tyksissä


Tyksin henkilökunta osaa kyllä niin hienosti kohdella näitä pieniä (ja niiden hermoheikkoisia vanhempia ) ja testit menevät helposti, vaikka korvaan laitetaankin inhottava nappi. Suurin ongelma meillä oli, että testit olivat juuri päiväuniaikaan ja lopuksi korvien tarkastuksessa meni totaalisesti käpy.

Onneksi uni tulikin pian vaunuissa ja Peppi sai nukuttua hiukan kauneusuniansa ennen isosiskonsa hakua päiväkodista.



Seuraavaksi jännätään joulukuussa olevaa neurologin kontrollia. Itse odotan ehkä liiankin kovasti kävelemään lähtemistä. Aina jokin raksuttaa ja laittaa miettimään. Onko motoriikassa jotain? Tuleeko ongelmia oppimisessa?

Onneksi tiedän jo, että Pepille on  mahtava huumorintaju ja kova luonne joilla pötkii hyvin, vaikka jokin taito saattaisi olla heikompi. Tämä tytön varpaille ei astuta, se on huomattu nyt jo :D

Korvalääkäri huomasi korvassa jo hiipuvan korvatulehduksen ja huomenna pitääkin varata aika kuukauden päähän korvakontrolliin. Se oli sitten korvatulehdus numero 7 tänä vuoden puolella. Jotenkin aavistelen, että putkitus olisi nyt pian edessä. Kyselen tätä sitten korvakontrollissa, tuntuu pahalta tuollainen jatkuva kierre.

Kovasti täällä toivon, että kävely tulisi pian kuvioihin ja saisin sen möykyn pois sydämeltä. Mutta jos olisikin jotain ongelmaa sen suhteen, onneksi siihenkin on hyvät kuntoutukset.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti