maanantai 22. helmikuuta 2016

Anteeksi, että asioimme lastemme kanssa

Esikoisemme on tottunut kulkemaan mukana niin kauppa-, apteekki-, pankki- ja lääkärireissuillamme ja muilla vastaavilla reissuilla. Samaa tapaa jatkaa toki perheemme pienin. Lapset tulevat mukaan asioinneille, jos ne ovat sisällöiltään sellaisia, että ne lapsille sopivat. Olihan esikoinen mukana agalaktia näytteen otossakin labrassa, tosin sermin takana :D Ja hienosti se meni. Samoin kuin otsastani poistettiin veriluomi. Hän istui vaunuissa ja odotteli toimenpidehuoneessa ja jutteli hoitajille kengistään.

Jos meillä on asioita hoidettavana, niin tämä meidän koko konkkaronkka lähtee matkaan. Se ei ole ongelmallista meille, mutta viimeaikoina olen törmännyt ongelmaan muutamassa "virallisemmassa" paikassa. Viimeksi jouduimme hakemaan yhden paperin jälkikäteen sovitusta tapaamisesta  niin meitä palvellut henkilö kysyi aika suht tylysti " Että jos teistä toinen hakee paperin, niin ei tarvitse koko konkkaronkkaa katsella" Anteeksi mitä! Meidän perhe se on, eikä mikään liikkuva sirkus tai hullujen huone.

Nemi osaa olla hienosti, toki välillä hänen pitää selvittää asioita myös, mutta hän ei huuda, kiukuttele tai tee kokovartalosyöksyjä lattialle. Hän käyttäytyy niin nätisti kuin kolme vuotias vain kykenee. Peppi on 8 kuukautta vanha, joten saattaahan hän välillä itkeä, mutta ääntä maailmaan mahtuu.

Milloin on tullut oletukseksi, että asioinnin tulisi tapahtua ilman lapsia? Pitäisikö joka välissä olla kyselemässä lastenhoitoapua, jotta saisi 10 minuutin asioinnin hoidettua ilman lapsia? Missä nämä lapset oppivat käytöstapoja jos lapsia ei saa ottaa mukaan? Miksi muka lapsia ei voi ottaa pankkiin, virastoon tai lääkärille?



Me otamme lapset mukaan kaikkialle missä vaan voi oppia uutta ja kehittää taitoja elämää varten. Me olemme perhe, liikumme yhdessä heikoimman ehdoilla. Meidän lapset eivät jää hoitoon pidemmäksi aikaa päiväkodissa, että voimme asioida kaupassa, koska se ei onnistu ilman kiukutteluja.

Eri asia on jos haluaa itse ottaa omaa aikaa ja asioida omasta tahdostaan ilman lapsia, ei yleisestä oletuksesta, että lapsia ei nyt vaan oteta mukaan pankkiin, virastoon lääkäriin tms.

Joten varatkaa niitä piirrustuspapereita ja kyniä laatikoihin, voimme tulla juuri sinun työpaikallesi asioimaan "koko konkkaronkan" voimin!


7 kommenttia:

  1. No tehän tuutte asioimaan työpaikallani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin banaanilootia hakemaan. Loppuis vaan tuo rännän sataminen :D

      Poista
  2. Todellakin lapset tulee mukaan. Argh. Ne on osa mua, ja meitä ni miks ne ei tulis.
    Ja just toi, miten niiden sit oletetaan osaavan käyttäytyä asiallisesti, ellei saa edes opetella.

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä ja meillä on sama. Joskus tahallani metelöin lapsen kanssa kun hän alkaa laulaa tai muuten vaan tarinoida julkisilla paikoilla. Suomi tarvitsee positiivista metelöintiä ja lapsien kuuluu saada olla lapsia ja mukana jokapäiväisessä elämässä.

    VastaaPoista
  4. Samaa mieltä ja meillä on sama. Joskus tahallani metelöin lapsen kanssa kun hän alkaa laulaa tai muuten vaan tarinoida julkisilla paikoilla. Suomi tarvitsee positiivista metelöintiä ja lapsien kuuluu saada olla lapsia ja mukana jokapäiväisessä elämässä.

    VastaaPoista
  5. Niin samaa mieltä ! Niin hyvä postaus !

    Meillä tosin Napa on välillä aika villi, mutta oikeasti pakko sitä on harjoitella niin kaupassa käyntiä kun muuallakin oloa.
    Minusta on hyvä, että lapset näkee ja tottuu pienenä asioiden hoitoon ym. Eikä niin että ne jäävät aina kotiin odottamaan.

    VastaaPoista