perjantai 7. elokuuta 2015

Pienen prinsessan taistelu

Blogissani on ollut taukoa, meidän pieni prinsessa on joutunut kokemaan pieneen ikäänsä nähden jo paljon kaikkea.

Tyttömme syntyi 9.6.2015 kello 19.30 vauhdilla. Synnytys oli helppo ja melkein syöksysynnytys. Pääsimme kotiutumaan nopeasti kahden vuorokauden ikäisenä. Imetys sujui ja hiukan täytyi lisämaitoa pumppailla pienokaiselle. Mieheni meni takaisin opintojen pariin ja me kolme naista olimme päivät kolmisin, puistoilimme ja imettäessäni luin satuja esikoiselle. Vauva viihtyi hyvin rinnalla ja nautti maidosta ja läheisyydestä.



Juhannus viikonlopun jälkeisenä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kaikki muuttui. Mieheni pukeutuessa kouluun vauva alkoi itkeä tavalla, joka muistutti pientä määkivää lammasta. Kokeilin vauvaa, hän oli tulikuuma. Äkkiä mittari kainaloon ja lukema oli 39 astetta. Soitto lastenpolille ja muksut autoon ja kohti Tyksiä.

Vauvalle pissapussi ja toisessa huoneessa otettiin rakon punkteeraus ja selkäytimistä näyte. Siirtä siirryimme lasten infektio-osastolle. Syyksi epäiltiin virtsatientulehdusta, verenmyrkytystä tai aivokalvontulehdusta.

Ajasta en osaa sanoa, mutta veikkaisin tuntia/kahta kun tuli tulokset. Hoitaja tuli kertomaan lääkäreille, että labrasta on soitettu. Kuumeen syyksi osottautui aivokalvontulehdus. Päässäni vain humisi. Itku tuli välittömästi, sillä olen kuullut vain kamalia tarinoita lasten varsinkin vauvojen aivokalvontulehduksista.

Vauva siirtyi pian infektio-osastolta lasten teho-osastolle. Hänen vointiaan seurattiin tarkoin ja hän oli monissa eri piuhoissa kiinni. Iltapäivästä menin kauppaan ostamaan hiukan evästä. Tuona aikana juttelin äitini kanssa puhelimessa, sen muistan. Kun palasin teho-osastolle oli hänet jouduttu siirtämään hengityskoneeseen. Taas romahdin. En pysty jälkikäteen edes kuvailemaan niitä tuntemuksia.




Vauvan tila saatiin pysymään vakaana tuosta hetkestä lähtien. Koskemaan häntä ei päässyt, pienikin kosketus sattui häneen todella paljon. Seuraavana päivänä saatiin tarkemmin tulos bakteerista, joka oli aiheuttanut tulehduksen. Hän oli saanut sen synnytyskanavasta, vaikka testi oli ollut kolmea päivää aiemmin negatiivinen. Antibiootti saatiin nyt tarkemmin bakteeriin tehoavaksi ( anteeksi jos en puhu oikeilla termeillä, nämä pohjautuvat muistikuviini).

Vauva vietti teho-osastolla viikon päivät. Saaden pieniä epileptisiä kohtauksia, joihin oli oma lääkityksenä. En osaa luetella kaikkia niitä lääkkeitä joita tyttö sai. Niitä oli monia, sen muistan.



Vihdoin lauantaina, lähes viikon jälkeen, pääsi tyttö hengityskoneesta irti. Sain hänet  aamupäivästä syliin. <3 Lisäksi sain imettää häntä, vaikka maidontulo oli melkein tyrehtynyt stressistä johtuen.



 Sunnuntaina siirryimme lasten ifektio-osastolle, jossa jatkettiin suonensisäistä antibioottia ja kouristuksen estolääkitystä. Tuosta päivästä lähtien sain olla yötä vauvan kanssa osastolla, aiemmin olin mennyt yöksi kotia. Esikoisemme ei ollut päässyt teholle kertaakaan moikkaamaan siskoaan.




Vauva pääsi voimien kohentuessa magneettikuvaan torstaina. Tulokset olivat pelottavaa kuunneltavaa. Oikealla puolella näkyi aivoissa ruhjeen lisäksi laskimossa tukos. Tuli 5 päivää odottelua lisää. Tuona aikana odotettiin mihin suuntaan tukos siirtyy ja onko tarvetta aloittaa liuotushoito.

Maanantaihin oli pitkä aika. Tuona aikana tyttö söi hyvin, nukkui ja oli kuin normaalin vauvan kuuluukin olla. Henkilökunta sekä teholla, että infektio-osastolla oli mitä parhainta ja mukavinta. Aina sai kysyä ja purkaa tuntojaan.



Koitti se maanantai, että  uusien magneettikuvien tulokset tulivat. Tukos oli poistunut!! Voin sanoa, että harteiltamme lähti painoa pois kymmeniä kiloja. Antibioottihoito oli lopetettu, koska infektio oli voitettu. Kotiin pääsisimme seuraavana päivänä. Yön aikana tuli kuitenkin muutos tytön tilaan. Tyttö vain nukkui ja nukkui. Ei herännyt syömään, kuten hänellä oli tapana tehdä se karjumalla. :)  neurologi tuli katsastamaan tilannetta ja syyksi paljastui kouristuksiin menevä lääkitys, se väsytti tyttöä. Lääke vaihdettiin ja tyttö alkoi virkoamaan. Kotiuduimme keskiviikko aamusta. Vietimme Tyksissä noin 2,5 viikkoa.






Kotiin pääseminen oli ihanaa, vaikkakin pelottavaa. Olemme piipahtaneet vauvan kanssa noin kuutisen kertaa tms päivystyksessä, kun kipuja on ollut niin mahan takia tai olen itse ollut vain kauhea stressierkki kaikkien muutosten suhteen. Nyt osaan hiukan jo hellittää.

Tässä on ollut jo yksi neurologin ja fyssarin tapaaminen, kuulotutkimus ( kuulo täysin ok, wuhuu!) ja kouristuksen estolääkitys on melkein purettuna. Maanantaina on viimeinen päivä kun kyseistä lääkettä annetaan. Sen jälkeen tyttö on lääkkeetön. Toivon mukaan myös masuvaivat hellittäisivät pian myös.






Syyskuussa on uusi neurologin ja fyssarin tapaaminen ja uusi kuulotutkimus.

Rakas pieni taistelijamme siis selvisi hurjasta taudista. Tästä saamme kiittää Tyksin ammattitaitoista henkilökuntaa. Nämä pienet potilaat saavat siellä niin hyvää hoitoa, että voin vain todeta olevamme eirtyisessä asemassa kun itse asumme Turussa. Haluan erityisesti kiittää Tyksin lasten teho-osastoa ja lasten infektio-osastoa ja niitä satoja ihmisiä jotka olitte liittyneet ystäväni perustamaan esirukousryhmään ja niitä jotka jaksoivat tsempata ja ystäviäni jotka kävitte meitä tapaamassa sairaalassa.

Lopuksi haluan antaa vahvan oman mielipiteeni rokotuksista. Tämän sanoo äiti, jonka lapsi taisteli aivokalvontulehduksesta takaisin terveen kirjoihin. Tätä ei olisi voitu vielä rokotteella estää, mutta kaiken kokemamme jälkeen ihmettelen suuresti, niitä jotka eivät rokotuta lapsiaan tämän kaltaista tautia vastaan. En toivo kenenkään joutuvan kokemaan tätä samaa. Jos tämän kaltainen tauti voidaan rokotteella estää, tulee syvästi miettiä ja pohtia, onko rokottamattomuus se oikea tie?

Me jatkamme normaalia arkea täällä. Tyttö on jo 60 cm pitkä ja painaa lähes kuusi kiloa, ikääkin pian kaksi kuukautta. Me aloitamme vauva-arkemme hiukan myöhässä, mutta sitä arvokkaampana.



6 kommenttia:

  1. Minulla tuli niin elävästi mieleen kun olin vasta saanut ensimmäisen lapseni. Neuvolantäti tuli kotikäynnille vauvan ollessa 11pv ikäinen ja ihmetteli kun oli lämpöä ja käsitellessä vauva itki narisemalla. Lähete oyssiin lastenosastolle ja monia näytteitä ja tuloksissa tulehdusarvot hurjia lukemia. Jouduttiin viikoksi infektio-osastolle antibiootti tippaan. Ne oli vaikeita aikoja kun kaikki oli uutta ekan lapsen kanssa ja sitten vielä jouduttiin katsomaan kun pieni on kipeä. Syytä ei muistaakseni varmaksi osattu sanoa mutta olisiko puhuttu verenmyrkytyksestä tuolloin.

    Näin jälkikäteen olen miettinyt toisen ja kolmannen lapsen jälkeen että oisko syynä ollut streptokokki b joka on todettu näiden kahden muun kohdalla ja siten on sitten ennen synnytystä annettu antibiootti minulle. Sehän voi aiheuttaa juurikin vastaavat oireet.


    Hienoa että teillä nyt arki alkaa tasoittua ja vauvakin kunnossa <3

    VastaaPoista
  2. Minulla tuli niin elävästi mieleen kun olin vasta saanut ensimmäisen lapseni. Neuvolantäti tuli kotikäynnille vauvan ollessa 11pv ikäinen ja ihmetteli kun oli lämpöä ja käsitellessä vauva itki narisemalla. Lähete oyssiin lastenosastolle ja monia näytteitä ja tuloksissa tulehdusarvot hurjia lukemia. Jouduttiin viikoksi infektio-osastolle antibiootti tippaan. Ne oli vaikeita aikoja kun kaikki oli uutta ekan lapsen kanssa ja sitten vielä jouduttiin katsomaan kun pieni on kipeä. Syytä ei muistaakseni varmaksi osattu sanoa mutta olisiko puhuttu verenmyrkytyksestä tuolloin.

    Näin jälkikäteen olen miettinyt toisen ja kolmannen lapsen jälkeen että oisko syynä ollut streptokokki b joka on todettu näiden kahden muun kohdalla ja siten on sitten ennen synnytystä annettu antibiootti minulle. Sehän voi aiheuttaa juurikin vastaavat oireet.


    Hienoa että teillä nyt arki alkaa tasoittua ja vauvakin kunnossa <3

    VastaaPoista
  3. Huh huh, hurjan kuuloista... Kyynelten kanssa tätä luin. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin! Ja samaa mieltä olen rokotuksista, en alkais leikkimään lapseni terveydellä todella vakavien tautien kanssa. Influenssaa lukuunottamatta kaikki rokotukset ollaan lapsille annettu.
    Iloa teidän elämäänne tästä eteenpäin <3

    VastaaPoista
  4. Huh! Luin koko tekstin kyynel silmässä. Mikä taistelija vauva onkaan! Onneksi kaikki on nyt hyvin. Voimia teille!

    VastaaPoista
  5. Sama täällä, ihan itku kurkussa tätä luin. Todellinen taistelijatyttö!

    Me asutaan Lontoossa ja täällä annetaan rokote meningokokki c:tä vastaan ja en tänne muuttaessa (nuoremman lapsen ollessa 3 viikkoa) en ollut edes osannut miettiä näitä kaikkia riskejä täällä. Myöhemmin otettiin rokotteet koko perhe (vahvasti myös rokotteiden kannalla). Aivokalvontulehdus on mulle kanssa semmonen mörkö, joka täällä kuummittelee (ollaan tosin muuttamassa pian täältä pois) ja oon kuullut siitä vaan ihan hirveitä juttuja.

    Onneksi vauva on nyt kotona ja pääsette normaaliin arkeen. En voi kuvitellakaan sitä tunneskaalaa, jonka oot käynyt läpi. Mä olen luonteeltani aika kova stressaamaan lapsijutuista ja olin ihan hätää kärsimässä 2kk vauvan bronkiitin kanssa. Siinä missä sydäntä särkee teidän puolesta, niin toisaalta on aivan älyttömän helpottavaa lukea tarina, jossa on onnellinen lopetus.

    Paljon paljon onnea teidän matkaan!

    VastaaPoista
  6. Ihanasti on rukoukset varmasti antaneet voimia pienelle taistelijalla ♥

    VastaaPoista