Olemme kävelevä lastentautien opus

Huh heijaa ja trallallalaa! Pakko pysyä positiivisena, vaikka suoraan sanottuna kevät, kesä ja syksy on ollut aikamoista sairastuparumbaa.

Aloitimme tämän mukavan lapsiperhearkea rikastuttavan kierteemme kesällä. Ensin Peppi nappasi korvatulehduksen ja siitä influenssa b:n ja sai kurkunpääntulehduksen, josta olimme sairaalassa yhden yön hengittelemässä apuja. Pian esikoinen seurasi perässä korvatulehduksella. Kului pari viikkoa ja saimme vatsataudin kylään, Peppi välttyi tältä jollain ihmeellä. Meni kaksi viikkoa ja oksupoksu tuli uudelleen kuvioihin. Kuukausi väliä ja Pepillä korvatulehdus, joka ei mennyt ekalla kuurilla ohi, pian Nemi perässä.

Sitten saapui vesirokko, joka kahdella lapsella kesti kokonaisuudessaan vajaa kuukauden, ai että oli nannaa! Oli Pepin kuulokokeiden aika ja kas korvatulehdushan siellä, taas. Tuon jälkeen itse sain pahasta lihajumista johtuneen massiivisen migreenikohtauksen, jota lähdettiin hoitamaan piipaa-auton tarjoamalla kyydillä.

Meni reilut 2 viikkoa ja Nemi alkoi saada kovia kuumepiikkejä viikon ajan. Crp huiteli yli sadassa ja muutkin arvot olivat koholla/pielessä. Tutkittiin aiheuttajaa, mutta mitään ei oikein löytynyt, kuin "ehkä nielutulehdus", joten antibioottikuuri kehiin. Crp aloitti hyvän laskusuunnan ja kuumepiikit poistuivat.

Nyt Nemi on kunnossa, niin Pepin vuoro tuli taas. Korvatulehdus jälleen. Kaksi tulehdusta ollaan menty ilman antibiootteja, koska turhaa pumpata niitä jatkuvalla tahdilla, kun särkylääkkeiden voimalla korvatulehdus pystytään useinmiten selättämään. Tänään oli pakko hakea resepti kun alkoi pikkuinen olemaan siinä kunnossa, että särkylääkkeet eivät enää autaneet tarpeeksi.

Kuukauden päästä jälkitarkistus ja nyt pyydän putkituksiin lähetteen. Vuoden sisällä 7 korvatulehdusta, joista nyt keväällä 4 kärsittynä.

Tähän mukavuuteen kun lisää 4 vuotiaan uhman, kaksi vuorotyön aiheuttamat kevätjuhlaliikkeet jatkuvan metatyön kera, vuoden ikäisen hampomiset ja eri "vaiheet" niin johan sitä hermoparkoja pikkaisen koetellaan.

Ihanuutta lisää aina laput päiväkodin ovessa: " Päiväkodissa on täitä" Päiväkodissa on kihomatoja" "päiväkodissa on märkärupea". Olisi helpompaa listata vain, että "Päiväkodissa on vittumaisia tauteja, nukkukaa eläkkeellä"

Onneksi (luojan kiitos) minulla on positiivinen luonne, vaikka kuinka niskaan lykättäis tavaraa, sitä puskee vain eteenpäin, tietäen, että huomenna on aina parempi.

Onneksi meidän "bingo-lappumme" on vielä vajaa. Toivottavasti emme saa lisää osumia.

Huomenna olisi tarkoitus suunnata töihin rentoutumaan, kuuntelemaan ja auttamaan ihmisiä joilla on ongelmia. Onneksi mulla ei ole yhtään niitä :D