 |
Kuva Ante Vekic |
Vesimassat täyttävät rännit, ojat, pellot, ikkunat rapisevat vedestä. Tällöin herää kunnioitus ukkosta kohtaan, sille täytyy antaa tilaa, antaa rauhassa mekastaa ja näyttää voimansa. Voisin ihailla ukkosta koko päivän, sen verran kaunista se on.
Aamusta Turussa saatiin nauttia kesän ensimmäisestä kunnon ukkosesta. Olin jo odottanut tovin, koska kesän kunnon ukkonen saadaan.
Olin jo alkukesästä päättänyt, että järjestän arvonnan heti kun ensimmäinen ukkonen saapuu meille.
Kerro blogin kommenttikenttään, mikä ukkonen on sinun mieleesi jäänyt parhaiten. Arvon kaikkien vastaajien kesken Hyvinvoinnin Tavaratalon tuotepalkinnon. Voit osallistua sunnuntaihin 7.8.2016 asti.
Tuotepalkinto sisältää
Sante Organic Ginkgo & Oliivi shampoo, 200 ml
Sante Lemon Fresh Vartalovoide
Sante Lemon Fresh Suihkugeeli
Schmidts Deodorantti Stick Bergamot-Lime
EcoTools Pesutyyny
En tarkalleen muista, mikä ukkonen se oli (nytkin ukkostaa) mutta olin kavereideni kanssa mökillä viimeviikolla, varmaan tiistaina. Istuttiin koko porukka ja katotiin lähes kokonaan lasisesta seinästä olohuoneesta käsin ulos järvelle päin. Salamat löi tosi usein, satoi kaatamalla ja kaikkialla jyris. Vesi vaan aaltoili rajusti ja paiskautui kiviä vasten. Taustalla soi kaikki maailman laulut, tällä kertaa ne oli aika rauhallisia ja minä ja yksi kavereista laulettiin hiljaa. Se on sellainen perusjuttu, mitä me tehään aina. Ollaan kaikki ihan superläheisiä. Siinä hetkessä oli todellakin sitä jotakin. Tosi taianomainen hetki, me vaan ihailtiin ukkosta ja taivaan leiskumista. Tuli niin nöyrä, mutta silti voimakas olo.
VastaaPoistayksisotku.blogspot.com
Ettet vaan sinäkin ollu Ähtärin leirintäalueella, juhannuksena -98. Sielä tuli ihan hirvee ukkonen siinä illan mittaan. Joku juoppomies sitä ylisti kuinka ihanaa se oli ja sen mielestä oli rakkautta ilmassa. Kertoi kuinka hänen himonsa herää sillä säällä. ��Ja mua vaan pelotti ihan sikana! T: Paapi
VastaaPoistaKun olin n.4 vuotias salama löi tolppaan ihan talomme vieressä, pamahdus ja välähdys oli melkoinen. Muistan että menin peiton alle piiloon:)
VastaaPoistamannanposti(at)luukku.com
Olin suunnilleen viiden vanha. Olimme vuoden vanhemman siskoni kanssa kahdestaan kotona sisällä. Muut perheenjäsenet olivat toisissa piharakennuksissa. Yhtäkkiä alkoi hirveä ukonilma ja menimme siskoni kanssa peiton alle itkemään. :D Päätin juosta äidin luo ja matkalla salama ilmestyi aivan nenäni eteen. Hui! Sen muistan niin elävästi.
VastaaPoistasaraana.makela@gmail.com
Yksi lapsuuden kesä, kun ukkonen nousi ja tuuli niin kovasti, että meidän ulkorakennuksen katto lähti tuulen mukana lentoon. Rakeita satoi myös niin paljon, että oli aivan valkoinen talvimaisema ja kasvihuoneen katto oli reikiä täynnä.
VastaaPoistahamalainentm@gmail.com
Lapsuuden ukkoset maalla on jäänyt mieleen. Silloin pelkäsi enemmän ukkosta kuin nyt kaupungissa. Salli.moilanen36@gmail.com
VastaaPoistaTäällä maaseudulla asuja pelkää aina jossakin määrin ukkosta, koska ei ole ukkosenjohdattimia kuten kaupungeissa. On jäänyt mieleeni parikin kovaa ukkosta. Toinen iski oman pihan isoon koivuun ja repäisi sen halki ja yksi haara kaatui. Jyrähdys oli tosi kova ja vettä tuli kaatamalla. Mökillä tuli ukkonen myös päälle ja miehet hullut istuivat vaan terassilla ja me naiset sisällä menimme peiton alle kovimman myräkän ajaksi.
VastaaPoistaSellainen kesäyö kun nukuin isoveljeni kansss leikkimökissä ja alkoi kovasti yöllä jyrisemään.
VastaaPoistaRaju ukkonen, joka räiski joka puolella ja salamat sen kuin välähtelivät.. Yksin lasten kanssa kotona ja istuimme keskellä lattiaa säkkituolissa. Kaukana ikkunoista ja pistorasioista.
VastaaPoistapostin.tuomaa@gmail.com
Tämän päivän (2.8.) ukkonen. Kauppareissun aikana keli oli muuttunut aurinkoisesta joksikin aivan muuksi. Lopputulos: juoksin rattaiden kanssa pojat kyydissä ulkoilmasuihkussa (joo, oltiin kuin uitetut rotat) ja ukkonen mölisi taustalla. Voin kertoa, että syke oli korkea. Ei oo muuten ikinä 1,5km tuntunut niin pitkältä. Onneks esikoinen 3,5v. piti reissua vain hauskana, vaikka mua ei naurattanu :D ukkonen on kyl oikeesti aika jees, mutta vain sisätiloissa oltaessa siitä voi nauttia.
VastaaPoistaLapsuuden ukkoset maalla, kun ukkonen nousi järven takaa ja näytti oikein voimansa.
VastaaPoistapia.kukkola@hotmail.fi
Muistan kun ukkonen iski kaverin kotipihan puuhun ja kun lapsena eksyin metsään ukonilmalla T:Annika (annika@esajokinen.net) http://muistovihko.blogspot.fi/
VastaaPoistaLapsuuden kesien kovat ukkoset. Lapsuuskotini sijaitsee alueella, jossa on normaalia enemmän ukkosia ja koska äitini pelkäsi ukkosta (hänen pikkusiskonsa oli kuollut salamaniskuun), herätti hän meidät lapset aina ukkosella ja halusi meidät viereensä istumaan. Onneksi tämä pelko ei tarttunut meihin lapsiin.
VastaaPoistamummolta@gmail.com
Airiina
VastaaPoistaSen ukkosen muistan lopun elämääni, olimme mieheni kanssa palaamasta Jyväskylästä länsirannikolle kun siinä matkalla jouduimme ukkosen silmään, meitä hirvitti kun puut taipuivat ja oli pakko pysähtyä hetkeksi, muitakin oli siinä pysähdyksissä. Emme malttaneet kauan odotella vaan lähdimme hitaasti eteenpäin, Raumalle asti oli kovaa salamointia ja sadetta.
aiholapp(at)uusikaupunki.fi
Nuoruudessasi yövyin teltassa Ilosaarirockissa, kun viimeisenä festariyönä iski paha ukkonen ja aivan kauhea sade. Silloin kyllä teltassa pelotti ja silmäystäkään ei nukuttu. Sen jälkeen en ole onneksi joutunut olemaan teltassa ukkosen armoilla :)
VastaaPoistaT: Miukkis
birgit82@suomi24.fi
Lapsuuden kesien ukkoset, jolloin koko tienoo oli salamoista valkeana ja mua pelotti, huh!
VastaaPoistaT. Nelliina
nelliina(@)yahoo.com
Kesäteatterissa, joka sijaitsee aivan tunturin vierellä, tuli ukkonen esityksen päälle ensi-iltana. Koska tunturi esti ukkosen siirtymisen, pysyi ukkonen aivan päällä ja lopen esitys oli keskeytettävä. Sen verran myöhässä keskeytyspäätös tehtiin, että salama ehti iskeä laitteisiin ja hajotti äänilaitteet.
VastaaPoistaunelmiaonnesta(at)gmail.com
Muistan tämän niin elävästi. Olin 5 vuotias ja asuimme Ähtärissä puisessa mökissä (omakotitalossa), eikä ukkosenjohdattimia ollut ilmeisesti, kun ukkosen aikaan meillä tuli pallosalama sisälle ja pomppi tiskipöydällä. Muistan sen näyn aina ja kuinka isä huusi minulle ja sisaruksilla että älkää liikkuko! Sitten se meni siitä pois.. Eräänä toisena kertana isä söi keittoa ja lusikka lensi seinään. Ei tunnu ukkoset nykyään kyllä miltään näin kerrostalossa kun asuu. :'D annukka14@hotmail.com
VastaaPoistaMuistan tämän niin elävästi. Olin 5 vuotias ja asuimme Ähtärissä puisessa mökissä (omakotitalossa), eikä ukkosenjohdattimia ollut ilmeisesti, kun ukkosen aikaan meillä tuli pallosalama sisälle ja pomppi tiskipöydällä. Muistan sen näyn aina ja kuinka isä huusi minulle ja sisaruksilla että älkää liikkuko! Sitten se meni siitä pois.. Eräänä toisena kertana isä söi keittoa ja lusikka lensi seinään. Ei tunnu ukkoset nykyään kyllä miltään näin kerrostalossa kun asuu. :'D annukka14@hotmail.com
VastaaPoistaKuusi vuotta sitten ukkonen iski pihamme koivuun ja minulla oli kissa sylissä kun näytti pelkäävän pitkään kestävää ukkosmyrskyä. Salaman iskiessä kuului kauhea pamaus ja kissa ampaisi sylistäni ja jätti rinnukseen vertavuotavat pintahaavat. Samalla menivät rikki modeemi ja stereot, joita ei kotivakuutuskaan korvannut. Olen aina hiukan pelännyt ukkosta ja nyt tämän jälkeen vielä enemmän.
VastaaPoistaklaara49@luukku.com
Kaksi vuotta sitten ukkosti juuri meidän päällämme lujaa! Nyt sitten pihapuusta puuttuu latva! Ukkonen iski latvaan, poltti sitä kai myös jotenkin, latva oli kuolleena siinä hetken ennen kuin leikattiin! Olisi varmaan tullut pöksyyn jos sen olisi nähnyt!
VastaaPoistaSen sijaan eilinen ukkonen juurikin täällä turussa, oli sitten järjettömän kamala. Oli juuri jälleen meidän päällämme! Illalla katselin vielä paraisten suuntaan ukkospilviä, niin se vaan tuli muutamaa tuntia myöhemmin takaisin! :o
ssofia.o@hotmail.com
Parhaiten on jäänyt mieleen ukkonen parin vuoden takaa, kun poikani oli parin kuukauden ikäinen ja lähdimme koko perhe mökille. Ukonilma oli raju ja pakenimme sitä mökin alakertaan. Äitini tuli myös seuraksemme, koska ei uskaltanut olla yksin. Poikamme nukkui tyytyväisenä, eikä tiennyt mitään kovasta paukkeesta ja salamoinnista.
VastaaPoistas.kansakoski(at)luukku.com
Henna28
VastaaPoistaOlen ollut aina ukonilman tykkääjä ja menin isän kanssa ulos katsomaan salamointia. En ole nyt aikuisenakaan pelännyt mutta lapsena olin rohkeampi, nyt tietysti aina pelkään jos syttyy tulipalo kun salamat iskee.
henna.holappa1@luukku.com
Oltiin lapsena aika kahjoja ja laitettiin ison omenapuun alle penkki, siinä sitten istuttiin ja ihailtiin salamointia. Jossain vaiheessa tempauksemme huomattiin ja tuli aika ripeä lähtö sisätiloihin :D Lapsuudessa sain ihailla monesti hienoja ukkosmyrskyjä, näin aikuisena ukkonen on kiertänyt kaukaa. Eipä sillä, vaarallinenhan se ukkonen on... talviuninalle(at)gmail.com
VastaaPoistaLapsuuden kesä Tuffan ja Mumman luona. Ukkonen jyrisi ja samassa salamoi ja tuuli vimmatusti. Naapurin metsää kaatui ihan silmissä. Me lapset istutiin tätini Angliassa ja ihasteltiin ja pelättiin....
VastaaPoistaParhaiten mieleeni on jäänyt eräs kesäinen ukkosmyrsky, jolloin ukkonen isko voimalla kerrostalomme ränniin. Se pamahdus säikäytti ja kovaa. Siinä sai luonnonvoimat miettimään omaa pienuuttaan :)
VastaaPoistaminuhno@gmail.com
Olen samanlainen ukkosen ihailija, vaikka sitä samalla vähän pelkäänkin. Ehkä parhaiten on jäänyt mieleen viime kesänä ollut ukonilma, kun oli jo jonkin aikaa ollut sellaista vain pientä jyrinää, ja mieheni lähti ulos viemään roskapussia, ja yhtäkkiä kuuluikin aivan valtaisa pamaus. Mieheni sanoikin hypänneensä ulkona säikähdyksestä ainakin puoli metriä ilmaan :) Vähän jo minäkin huolestuin, ettei vain mieheeni iskenyt, mutta ei onneksi sentään.
VastaaPoistanetteri@gmail.com
Peppi
VastaaPoistaOltiin isän kanssa veneessä Julmaölkyssä kun ukkonen alkoi ravautella, aika vaikuttava kokemus jota en unohda.
peholapp(at)uusikaupunki.fi
Parhaiten mieleeni on jäänyt ukkonen lapsuudestani. Se oli niin kova, että lähdimme perheen kesken ajamaan autolla keskellä yötä. Toisaalta pelottavaa, mutta hauskaa :)
VastaaPoistaanna_88@luukku.com
Parhaiten on jäänyt mieleen mummoni joka pelkäsi kamalasti ukkosta ja istui aina keskellä huonetta kumpparit jalassa ukkostaessa.
VastaaPoistaParhaiten mieleen on jäänyt eräs lapsuuden kesä, jolloin perheeni kanssa olimme mökkilomalla meren ääressä kallioisella paikalla. Ukkonen nousi aivan päälle ja miten ne jyrähdykset kaikuivatkaan siinä kallioisella alueella ja tuntui, että mökki tärähteli jyrähdysten tahtiin. elisabet101@outlook.com
VastaaPoistaEräs kevätukkonen kun puissa ei ollut vielä kunnolla lehtiä ja näki kauas kun ukkonen alkoi lyödä salamoita lähellä olevalla pellolla. Sää oli hetken aikaa meidän kohdalla ihan selkeä ja valoisa ja silti noin 100-200 metrin päässä ukkosti. Meni vain hetki ja pimeni täysin. Sitten olikin vain normaali ukkonen ja kamala sade.
VastaaPoistat. Tiina miumiu83 at gmail.com
Pari vuotta sitten ukkonen hajotti television ja tietokoneen. Onneksi oli vakuutukset kunnossa:)
VastaaPoistaMieleenpainuvin ukonilma oli lapsena vanhassa sukulaisemme maalaistalossa, joka sijaitsee vaaran päällä ja johon ukkonen usein jää päälle jylisemään. Tuolloin tuon vanhan talon pistorasiat löivät kipinää ja lähdimme säikähdyksestä myöhään yöllä ajamaan pois varmistettuamme ensin, ettei pistorasioiden lähellä ole mitään helposti palamaan syttyvää. hiltuha(at)gmail.com
VastaaPoistaItselläni ei ole kokemusta kovin kovista ukkosista, mutta mukavahan sitä ukkosta on ihailla turvallisesta paikasta käsin. Olisi mukava opetella kuvaamaankin sitä noin hyvin! Monia laitteita ukkonen on kyllä meilläkin hajottanut. Hyviä muistutuksia siitä, että ainahan siinä varomistakin on. juhtimus(ät)gmail(piste)com
VastaaPoistaMuistan viime kesältä kun heräsin aivan keskellä yötä hirvittävään räjähdykseen. Keskellä yötä puoliunessa ei tosiaankaan tullut mieleen, että kyse voisi olla ukkosesta... Hui!
VastaaPoistahippohiiri@gmail.com