Junamatkaa jännitin, koska aiemmin olen matkustanut kaksistaan taaperon kanssa, tällä kertaa mukaan tuli myös Peppi. Jännitys osoittautui turhaksi, sillä neidit olivat oikein rauhallisia matkustajia. Junamatka Turusta Vaasaan oli nopeasti ohitse.
Täällä mummilassa on puuhattu yhtä sun toista. Pääsimme taaperon kanssa kaksin uimahalliin viettämään äiti-tytär aikaa. Uinnin päätteeksi piti tietenkin piipahtaa uimahallin kahviossa. Pillimehun nauttimisen lomassa esikoinen kertoikin, että on kivaa kun pikkusisko ei ole mukana. Taidamme jatkaa näitä uimahalli piipahduksia myös Turussa.
Peppi on ollut enemmän kuin tyytyväinen saamaansa huomioon ja sen määrään. Itkuisia päiviä ei ole ollut lainkaan. Miksipä sitä mummilassa itkemään?
Olemme puuhailleet kaikkea jännittävää täällä, kuten käyneet seikkailemassa Rytilaaksossa, käyneet raviradalla katsomassa hevosia. Nemi pääsi talliin sisälle katselmaan kun hevosta pestiin lenkin jälkeen, se oli kovin erikoista Nemin mielestä. Kävimme myös taskulamppujen kanssa seikkailemassa pimeässä takapihan pikkumetsässsä ja näimme samalla siilin. Nemi ihmetteli siiliä suurella uteliaisuudella, aiemmin siilejä on nähty vain kirjojen kuvista, nyt sellainen oli 15 senttimetrin päässä taskulampun valokeilassa.
Mummilan lähellä on kaiken muun ihmeteltävän lisäksi Muumiaiheinen leikkipuisto. Siellä vierähtikin tovi kun piti kaikki paikat koluta läpi.
Paljon puuhaa, lämpöä ja ääntä on riittänyt. Mutta myös ikävä on painanut taaperoa, iskää on kova ikävä. Onneksi Turkuun päästessä iskä on siellä meitä odottamassa. Taitaa Nemillä olla sunnuntaina paljon kerrottavaa reissusta mummilaan.
Tästä Thunderbird autosta piti ottaa kuva iskälle, koska Nemi tiesi, että iskä varmaan tykkäisi tuosta autosta. Iskällä ei olisi sitten niin kova ikävä meitä kun saisi katsoa hienoa autoa. Taaperologiikkaa <3
Vielä muutama päivä on jäljellä tätä luksusta valmiine ruokapöytineen ja lasten viihdytysjoukkoineen. Sitten palaamme Turkuun takaisin Leo kissan ja iskän luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti