Näytille lähdettiin. Otettiin näytteet niin bakteereista kuin mahdollisesta lapsivesienmenosta. Onneksi, siis onneksi oli kyse harmittomasta jutusta. Tämä riiviömäinen bebe on edelleen jalat alas asennossa ja suorilta jaloilta käyttää virtsarakkoani pomppimiseen, kuin trampoliinia. Kuulemma vahvinkin pidättäjä tuossa vaiheessa lirauttaa housuihinsa kun toinen pomppii sydämensä pohjasta täydellä voimalla jatkuvasti rakkoa kohden. Kiva! Nyt saadaakin tutustua tenojen ihmeelliseen maailmaan.
Onneksi on muitakin kevään merkkejä, kuin naisten märät pöksyt :D Nimittäin se hetki kun huomaat, että taaperolla ei ole sopivan kokoisia kevätkenkiä. Eteisessä on rivissä vain talvisaappaita ja kumpparit. Onneksi on Skopunkt ja suht edukkaat kengät. Siellä saimmekin korjattua kenkätilanteen, ja mikä taaperon mielestä ehkä ihaninta: hän sai Hello Kitty lenkkarit!
Ykis kevään merkeistä Turussa on polkupyörät katukuvassa. Tänä keväänä jääkin oma pyörä kellariin. Sen selkään en enää hyppää, en ennen trampoliini-lissun ulostuloa. Työmatkat pystyisin vielä kävelemään, mutta vauhti on niin hidas, että jatkossa hyppään bussiin tuolle 2 km:n matkalle. Välillä toki kävelen, mutta aamuisin menen kiltisti bussilla, hankin jopa bussikortin tuota varten. Valaskunto on pian saavutettu, massankasvatus aikaa on vielä laskettuun tasan 100 päivää!
Sata, se tuntuu paljolta, mutta loppuviimein se on lyhyt aika. Olisiko aamukamman teon aika?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti